lauantai 7. marraskuuta 2015

Joonas Konstig: Perkele



Miikka Kristian Liedes on yläasteikäisenä hintelä, hiljainen, koulukiusattu poika. Sitten hän hakkaa kiusaajansa teknisen työn tunnilla tehdyllä kynttilänjalalla, opettelee soittamaan kitaraa ja perustaa bändin. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän on Kris Liedes, suositun Total War -metalliyhtyeen keulahahmo, jonka elämään kuuluu kiertueita, yksityiskoneita, hotelleja, asunto Los Angelesissa ja joka paikkaan seuraava fanijoukko The Horde. Miikka/Mike/Kris (nimi riippuu siitä, kuka hänestä milloinkin puhuu) on kuitenkin omien sanojensa mukaan täynnä vihaa, ja jos viha loppuu, hänelle ei jää mitään ja hän tappaa itsensä. 

Reko Kortekangas puolestaan on yläasteella suosittu poika, joka pyytää Miikkaa vähän kuin säälistä koulun musikaaliin soittamaan. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän on Afganistanissa käydyn rauhanturvaajapestin jälkeen päätynyt asentamaan wlan-tukiasemia. Elämässä ei ole mitään, mikä estäisi häntä lähtemästä Miikan turvamieheksi (lähinnä turvaksi muusikolta itseltään), kun yhtyeen manageri sitä pyytää. 

Nämä ovat lähtöasetelmat Joonas Konstigin romaanille Perkele (Gummerus, 2015, 584 s.). Reko kiertää jonkin aikaa Miikan yhtyeen mukana, asuu Miikan luona Malibussa ja lähtee bändin mukaan myös levynteon ajaksi englantilaiseen kartanoon. Hän tutustuu Miikan vaimoon Annaan, käy tämän kanssa keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä ja ihastuu tähän. Annan ja Miikan suhde ei ole kovin yksinkertainen, kun toinen on julkisuuden henkilö, jolla oma identiteetti on kovastikin hakusessa ja toisten ajatuksista riippuvainen. Hiukan epäselväksi jää, onko Annalla puolestaan paljon mitään muuta kuin Miikka. Reko kokee joka tapauksessa olevansa kuviossa liikaa ja lähtee takaisin Suomeen. Anna kuitenkin pysyy hänen mielessään jatkuvasti, eikä Annakaan ole unohtanut Rekoa.

"Rakkaus on sitä, että kaipaa toista enemmän kuin pitää hänestä. Yleensä rakkaan seurasta pitää, mutta ei aina, ja aina kaipaus on suurempi. Toista ajattelee kauniimmin kun hän on poissa; hänen kanssaan saattaa turhautua ja riidellä. Erossa rakastettua tulee ikävä, häntä muistelee, ja hänen kuvaansa kaunistelee. Rakkaus on kaipausta." 

"Perkele, v*ttuun nöyryys", Kris hokee haastatteluissa. Tapahtuu kuitenkin asioita, joiden edessä ihmisen olisi ehkä nöyrryttävä. Mutta pystyykö hän siihen? Lukija voi miettiä, onko hänen päätöksensä itsekäs vai epäitsekäs. 

Minä en ole kirjailija enkä kustannustoimittaja. Silti mietin, ihan tavallisena lukijana, miksi tässä kirjassa on lähes 600 sivua. Itse arvostan tiiviyttä ja harkittua kerrontaa, merkityksellisiä yksityiskohtia. Tämän kirjan kohdalla tuntuu, että tarinan ydin tulisi huomattavan paljon paremmin esiin, jos Konstig olisi malttanut karsia sitä, mistä on ollut ehkä mukava kirjoittaa, eli alkupuolen bändisekoiluja. Sellaiset on kuvattu tuhanteen kertaan, niin bändielämäkerroissa kuin vaikkapa Sami Lopakan mainiossa Marras-romaanissa. Tämän kirjan kiinnostavinta antia on ihan muu: ihmissuhteiden kuvaus, sellaiset teemat kuin vastuun kantaminen, vapaus, ylpeys, itsekkyys, nöyryys... 

Vuoden 2015 lukuhaasteenani on lukea 52 kirjaa, ja sijoitan tämän haasteen kohtaan "kirja, jossa on yli 500 sivua". (Siirrän Valtosen Finlandia-voittajakirjan siitä kohdasta tulevaisuuteen sijoittuvaksi ja tulevaisuuteen sijoittuvan Siilon puolestaan trilogia-kohtaan, sillä minulla on sen jatko-osat lainassa. Pitää laskeskella, kun jaksaa, montako haasteen kohtaa minulla on kasassa, mutta noin 40.)

Marraskuun lukuhaasteena puolestaan on lukea vähintään 30 sivua päivässä, ja olen nyt kuudessa päivässä lukenut 524 sivua, eli siitäkin olen pitänyt kiinni :)

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjaston tekemä lukuhaaste. En ehtinyt siihen enää mukaan, kun vuosi on lopuillaan, mutta ensi vuonna sitten, jos tulee jotain samanlaista...

    VastaaPoista
  2. Mikäpä estää jatkamasta tuota vuoden 2016 puolelle ;) Luulen, että minun haasteeni saattaa venähtää, sillä nytkin on lainassa monta kirjaa, jotka eivät sovi jäljellä oleviin haastekohtiin.

    VastaaPoista