maanantai 30. marraskuuta 2015

Hugh Howey: Siirros + marraskuun lukuhaasteen päätös



Hugh Howey: Siirros (alkuteos Shift, 2013) 
Suomentanut Einari Aaltonen
Like, 2015 (pokkaripainos, kovakantinen ilmestynyt jo 2014)
528 s.

Hugh Howeyn Siilon voisi periaatteessa lukea itsenäisenä teoksena. Silloin jäisi oman mielikuvituksen varaan, mikä tuho tarkalleen ottaen maata on kohdannut ja miten siihen on kuitenkin ehditty varautua rakentamalla jättimäiset siilot, joihin jäljellä oleva ihmiskunta on paennut. Lisäksi jäisi hämärän peittoon, miksi iso osa ihmisistä siiloissa pidetään täysin tietämättöminä lähes kaikesta, ennen kaikkea menneisyydestä. Voisi myös pohtia, säilyykö tilanne sellaisenaan vai muuttuuko jokin, kun eri ihmiset pääsevät valtaan. Itse päädyin siihen, että haluan lukea myös muut trilogian osat.

Siirros osin jatkaa, mutta pääosin taustoittaa ja täydentää Siilon tarinaa. Siinä kerrotaan ajasta ennen siiloja, niiden suunnittelusta ja niihin muuttamisen syistä. Kongressiedustaja Donald Keene saa tehtäväkseen suunnitella suuren rakennelman, ja hän luulee, että sen tehtävänä on toimia evakuointitilana ydinjätteen loppusijoituspaikalla. Oikeasti suunnitelmissa on kuitenkin jotakin muuta. Lyhyesti sanottuna ja kaikkea paljastamatta ihmiskunta on kehittänyt nanoteknologiaa eteenpäin, ja pelkona on, että tekniikan avulla hyökätään toisia ihmisiä vastaan, jolloin ilma olisi täynnä näkymätöntä uhkaa. Siksi elämä ei voi jatkua niin kuin ennen.

Trilogian avausosassa kuvattiin pääasiassa yhtä siiloa, numeroa 18, jossa ihmiset elivät säänneltyä elämää tietämättä edes toisista siiloista. Siirros keskittyy pääosin siiloon numero 1, jossa elämä on hyvin erilaista. Tässä siilossa työskentelee vain miehiä, jotka ovat olleet siellä siiloihin siirtymisestä saakka. Heistä vain pieni osa kerrallaan on työvuorossa ja loput ovat syväjäädytettyinä. Siilosta 1 valvotaan muita siiloja ja pyritään varmistamaan, että elämä jatkuu tarvittavan ajan, kunnes maan päälle voidaan palata. Näin ainakin sanotaan. Donald on tässä siilossa, ja hänelle alkaa hiljalleen valjeta, ettei hän edelleenkään tiedä kaikkea suunnitelmasta, johon on joutunut mukaan. Mikä oikeastaan on tulevaisuus, vai onko sitä? 

"Donald tajusi, kuinka omituista oli, että siilossa numero 1 oli seinänäyttö. Täällä ihmiset tiesivät, mitä maailmalle oli tehty. Miksi heidän piti katsoa raunioita, jotka he olivat jättäneet jälkeensä?
Ellei -
Ellei sen tarkoitus ollut sama kuin muissa siiloissa. Ellei sen tarkoitus ollut estää heitä lähtemästä ulos, ellei se ollut piinaava muistutus siitä, että planeetta ei ollut heille turvallinen. Mitä he oikeastaan tiesivät maailmasta siilojen lisäksi? Ja mistä oikein kumpusi tämä hinku mennä ulos ottamaan siitä selvää?"

Siirros tuntuu ajoittain B-luokan katastrofielokuvalta, joka on jostain syystä venytetty kolmituntiseksi, vaikka juonta ei ole nimeksikään. Odotan, että päätösosa Kohtalo on parempi kuin tämä. Siirros kuvaa tapahtumia noin kolmensadan vuoden ajalta, mutta edelleen jää aukkoja, joita päätösosassa varmasti paikataan. Lisäksi tietysti on saatava tietää, voivatko ihmiset enää palata maan pinnalle ja ovatko eri siilot esimerkiksi eriytyneet toisistaan niin, ettei yhteiselämä enää onnistukaan. Hyvin pitkälti samaa mieltä kirjasta näyttää olevan Kirjakaapin kummitus. Itseäni häiritsi muuten Notkopeikon tavoin se, että kirjan nimi on Siirros, koska ei siinä yhtään mikään siirry minnekään, paitsi ihmiset vuorollaan töihin. Jos Vuoro ei suomentajan tai kustantajan mielestä soinnu Siiloon, niin ehkä jonkin muun nimen olisi voinut keksiä.

Vuoden 2015 lukuhaasteessani tämä on vasta 41. kirja, eli kiirettä pitää, jos haluaisi ennen vuoden loppua saada 52 listaan sopivaa kirjaa täyteen. Sijoitan tämän toiseksi kirjaksi kohtaan trilogia. 

Otin osaa myös marraskuun lukuhaasteeseen, jossa tavoitteena oli lukea vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta päivässä. Se karahti kiville kuun puolivälissä, kun yhtenä lauantaina en saanut aikaiseksi lukea yhtään mitään muiden kiireiden vuoksi. Joka tapauksessa olen lukenut marraskuussa viisi kirjaa, joissa on yhteensä liki 2000 sivua. Olen varsin tyytyväinen tähän saldoon. Lukemisesta on tullut entistä enemmän päivittäinen rutiini. 

1 kommentti:

  1. P. S. Jos joku a) jaksaa lukea tätä postausta tänne asti ja b) kiinnostuu tästä trilogiasta, niin minulla on avausosa Siilo omassa hyllyssäni pokkarina, ja lahjoittaisin sen mielelläni eteenpäin. Kommenttia ja jonkinlaista yhteystietoa (mailiosoite) tulemaan, niin laitan kirjan ensimmäiselle halukkaalle :) Postikuluista vastaan minä.

    VastaaPoista