tiistai 6. lokakuuta 2015

Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme



"Veljeni ja sisareni ovat eläneet poikkeuksellista elämää, mutta minä en ole ollut heidän kanssaan enkä pysty kertomaan tarinan sitä osaa. Olen pitäytynyt siinä osassa, jonka pystyn kertomaan - siinä osassa, joka on minun - mutta silti kaikki kertomani liittyy heihin, ympäröi liidulla piirrettynä viivana tyhjää tilaa, jossa heidän olisi pitänyt olla. Kolme lasta, yksi tarina."

Karen Joy Fowlerin teoksessa Olimme ihan suunniltamme (Tammi, 2015, 364 s., suomentanut Sari Karhulahti, alkuteos We Are All  Completely Beside Ourselves, 2013) on mielenkiinnon herättävä kansi. Siinä on lainaus viime vuoden Finlandia-voittaja Jussi Valtoselta, joka kehuu, että teoksessa on "melkoinen juoniyllätys" ja suuria kysymyksiä tieteen etiikasta ja lasten kasvattamisesta - aika samoja teemoja siis kuin Valtosen omassa He eivät tiedä mitä tekevät -romaanissa.

En kuitenkaan bongannut kirjaa luettavaksi kannen perusteella, vaan kiinnostuin siitä Lumiomenan blogin kautta. Karen Joy Fowlerin nimi ei sanonut minulle mitään, vaikka häneltä on suomennettu kaksi aiempaakin romaania. 

Olimme ihan suunniltamme alkaa tarinan keskeltä, vuodesta 1996. Kertoja Rosemary on tällöin 22-vuotias. Hän ei ole nähnyt sisartaan 17 vuoteen eikä veljeään kymmeneen vuoteen. Rosemary opiskelee yliopistossa, mutta ei tiedä, mikä hänestä tulee tai mikä olisi edes hänen pääaineensa. Rosemaryn on selvitettävä, mitä hänen siskolleen tapahtui, ennen kuin hän voi päästä elämässään eteenpäin. Ylipäätään hänen on myönnettävä, että hänellä on sisko - vaikka hän ajattelee siskoaan, hän ei puhu tästä vanhempiensa kanssa eikä kerro tästä opiskelukavereilleen-, ja tietyllä tavalla hyväksyttävä samankaltaisuutensa siskonsa kanssa. 

Perheen tarinaa kääritään auki vähä vähältä, ja teksti kulkee vaivattomasti limittäin eri aikatasoissa. Lopussa päästään myös lähelle nykyaikaa. Ja kyllä, niitä Valtosen mainitsemia teemoja - tieteen etiikkaa ja lasten kasvattamista - voi teoksen pohjalta todellakin pysähtyä pohtimaan. Ihan kevyttä iltalukemista tämä ei siis ole, mutta kiinnostava kirja. Juonesta en halua kertoa liikaa, jotten pilaa sitä kannessakin mainittua yllätystä.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli ylläri minulle. Olin ohittaa tämän kokonaan, koska aiempi Austenin lukupiiri ei tuntunut hyvälle. Satuin lukemaan tämän kirjan tekstejä blogeista ja kiinnostuin kirjasta. Pilasin lukuiloni lukemalla Hesarin arvostelun, vaikka sain kirjan kahdessa päivässä kustantajalta. En olisi halunnut tietää kirjan jujua. Mutta ihastuin kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellinen rimanalitus Hesarin arvostelijalta paljastaa tuo juonenkäänne.

      Poista