lauantai 24. lokakuuta 2015

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen


Harper Leen teos Kuin surmaisi satakielen ilmestyi 1960 ja voitti Pulitzer-palkinnon 1961. Se on eittämättä yhdysvaltalaisen kirjallisuuden klassikko. Kirjan on suomentanut Maija Westerlund, ja suomennoksesta on otettu tänä vuonna uusi painos (Gummerus), koska Lee on tällä hetkellä ajankohtainen toisen kirjansa Kaikki taivaan linnut vuoksi. Lee kuulostaa erikoiselta persoonalta: hän ei ole antanut haastatteluja eikä tosiaan julkaissut 55 vuoteen mitään, kunnes hänen arkistoistaan viime vuonna löytyi tuo julkaisematon teos. Senkin aion lukea, mutta ensin tartuin tähän kirjaan. 

Kirjan päähenkilö ja kertoja on Jean Louise Finch, jota Scoutiksi kutsutaan. Kirjassa kuvataan Scoutin ja hänen veljensä Jemin lapsuutta alabamalaisessa pikkukaupungissa 1930-luvulla parin vuoden ajan. Kirjan tapahtuma-aikana rotusyrjintä oli Yhdysvalloissa voimissaan, ja sikäli se on silmiä avaava ajankuva. Lisäksi Scout on valloittava hahmo ja hänen isänsä, asianajaja Atticus Finch, on kelpo esikuva kenelle vain. Atticus kasvattaa lapsiaan viisaasti, antaa näille sopivasti vapauksia ja rajoja ja opettaa pohtimaan asioita.

Atticus sanoi Jemille eräänä päivänä:
- Minä haluaisin mieluummin, että sinä tähtäisit peltipurkkeihin, mutta minä tiedän, että sinä haluat ampua lintuja. Ammu kaikki sininärhit mitä haluat, jos löydät niitä, mutta muista että on synti apua matkijalintua.
Ensimmäisen kerran kuulin Atticuksen sanovan, että oli synti tehdä jotakin, ja minä kysyin Maudie-neidiltä asiaa.
- Isäsi on oikeassa, hän sanoi. - Matkijalintu on satakieli, joka ei tee muuta kuin laulaa meidän iloksemme. -- Sen vuoksi on synti tappaa satakieltä.

Satakielen surmaaminen nousee kirjassa symboliksi viattomien surmaamiselle. Atticus saa tehtäväkseen puolustaa tummaihoista Tom Robinsonia, jota syytetään valkoihoisen tytön raiskauksesta. Tomia uhkaa kuolemantuomio. Oikeudenkäynti on pikkukaupungissa merkkitapaus, eivätkä kaikki pidä siitä, että Atticus todella aikoo puolustaa Tomia, ei pelkästään tehdä sitä mitä on pakko. Atticus uskoo, että muutos on alussa ja yhä useampi voisi alkaa nähdä, että kaikki ansaitsevat samanlaisen oikeudenkäynnin ihonväristä riippumatta. Kaupunkilaisten enemmistö ja valamiehistö eivät ehkä ole muutokseen valmiita, mutta Atticuksen lapset ovat toista maata. Kun joukko miehiä aikoo hyökätä Atticuksen kimppuun, jotta pääsisi käsiksi Tom Robinsoniin, Scout ja Jem asettuvat isänsä suojaksi.

Kiihtynyt kansanjoukko koostuu aina ihmisistä, oli miten oli. Herra Cunningham kuului kiihtyneisiin eilen illalla, mutta hän oli yhä ihminen. -- Villiintynyt joukko voidaan pysäyttää, koska se on yhä inhimillinen. Te lapset saitte Walter Cunninghamin asettumaan minun sijaani hetkiseksi eilen. Se riitti.

On kiinnostavaa ajatella, että tällaisesta ajasta ei lopulta ole kulunut kuin ihmisikä. Vuonna 1926 syntynyt Lee on itse elänyt kirjan kuvaamana aikana lapsuuttaan, ja kirjan juoni perustuu löyhästi tapaukseen, joka sattui hänen kotikaupunkinsa lähistöllä vuonna 1936 (Lähde: Wikipedia). Kirjan sanoma on toki ajankohtainen yhä edelleen: ei vastakkainasettelujen ja kiihtyneiden ihmisjoukkojen aika suinkaan ole ohi. Siksi kirjalla on annettavaa myös suomalaiselle lukijalle ja ennen kaikkea ehkä jokaiselle vanhemmalle - millaisena esikuvana haluaa lapsilleen olla ja millaisia arvoja välittää heille?

2 kommenttia:

  1. Luin tämän Klassikkohaasteessa. Olin aina ohittanut tämän kirjan. Katsoin elokuvankin. Jatkoa en ole hankkinut.

    VastaaPoista
  2. Minulla on se Kaikki taivaan linnut lainapinossani, mutta en tiedä, ehdinkö kuitenkaan lukea sitä nyt, kun on niin paljon muutakin. Ilmeisesti siinä kuvataan osin ihan samoja asioita, ja se on tavallaan vain eri versio tästä kirjasta - ehkä olisi hyvä, että kirjojen välillä kuluisi enemmän aikaa.

    VastaaPoista