lauantai 24. lokakuuta 2015

Ensimmäinen Murakamini





Haruki Murakamin Norwegian Wood (1987, englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff, 2012, Tammi, 426 s.) on jokseenkin hidastempoinen, mutta kiehtova kuvaus nuoresta japanilaismiehestä. Kirjan alussa Toru Watanabe on 37-vuotias, mutta lentokoneessa kuuluva kappale, Beatlesin Norwegian Wood, vie hänet muistoissa aikaan, jolloin hän oli parikymppinen. Hän muistelee suhdettaan Naoko-nimiseen tyttöön, jonka lempikappale Norwegian Wood oli. 

Toru opiskelee yliopistossa Tokiossa. Ilmeisesti 60-luvun loppu on Japanissa ollut melko samanlaista aikaa kuin länsimaissakin: (melko maltillisesti) kapinoivaa nuorisoa ja uusia vapauksia. Toru törmää junassa Naokoon, jonka kanssa on aiemmin viettänyt aikaa, kun tyttö oli hänen ystävänsä tyttöystävä. Naoko on nyt yksin, ja heille tulee tavaksi viettää sunnuntait yhdessä. Naokon syntymäpäivänä he päätyvät sänkyyn. Tämän jälkeen Toru ei kuule tytöstä pitkään aikaan, kunnes saa kirjeen, jossa Naoko kertoo olevansa jonkinlaisessa parantolassa. Toru tutustuu myös toiseen tyttöön, Midoriin, joka puolestaan on varattu. 

Kirjassa on paljon surullisia ja synkkiä asioita, esimerkiksi useat itsemurhat, joista mainitaan. Japanissa kai oikeastikin on korkeat itsemurhaluvut. Epäjapanilaiselta sen sijaan tuntuu ihmisten suorapuheisuus - Toru juttelee niin Midorin kuin vaikkapa Naokon potilastoveri Reikon kanssa hyvin suorasukaisesti seksistä, pornosta ja itsetyydytyksestä. Ehkä se on ajankuvaa, en tiedä. Sievistelemättömyys viehätti itseäni. 

Murakamin kirjassa on paljon viittauksia muuhun kirjallisuuteen, mikä onkin luontevaa, sillä Toru opiskelee kirjallisuutta ja teatteritiedettä. Esimerkiksi kun Toru matkustaa Naokon luo parantolaan, tuntuu merkitykselliseltä, että hänellä on mukanaan Thomas Mannin Taikavuori. Useassa kohdassa viitataan myös esimerkiksi F. Scott Fitzgeraldin Kultahattuun. Kumpaakaan en ole lukenut, mutta kiinnostus heräsi. Kultahattu onkin ollut lukulistallani jo pitkään - ostin sen varmaan yli kymmenen vuotta sitten kirpputorilta.

Japani on kiinnostanut minua kauan, ja sijoitankin tämän kirjan lukuhaasteessani kohtaan "kirja, joka sijoittuu jonnekin, missä olen aina halunnut käydä". Ehkä viimeistään eläkkeellä se on mahdollista.

Kirsin tavoin tämä oli siis minulle ensikosketus Murakamiin, mutta tuskin viimeinen. Kiinnostaisi lukea ainakin osin Suomeen sijoittuva Värittömän miehen vaellusvuodet.

Luin tämän kirjan joskus syyskuussa, mutta kun lisäsin tähän kirjoitukseen yhden tunnisteen, tämä pomppasi vahingossa ensimmäiseksi blogissa enkä saa sitä enää kumottua.

4 kommenttia:

  1. Norwegian Wood oli minullekin ensikosketus Murakamin tuotantoon, eikä todellakaan jää ainoaksi. Niin upea kirja tämä. :)

    Värittömän miehen vaellusvuodet olen myös lukenut ja pidin kyllä siitäkin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vierailusta! Pitää kyllä ehdottomasti tarttua uudelleen Murakamiin.

    VastaaPoista
  3. Aloitit Murakamin hyvästä kirjasta. Tuo on tosi hyvä johdatus kirjailijan tuotantoon. Värittömän miehen vaellusvuodet olisi hyvä jatko tuolle tai sitten tämän vuoden kirja.Kafka rannallakin olisi hyvä jatko.

    VastaaPoista
  4. Värittömän miehen vaellusvuodet näytti olevan lähikirjastossa äänikirjana. En vielä lainannut sitä, koska minulla on lainassa niin paljon muuta, mutta voisin hyvinkin kuvitella, että talvi-iltoina kutoisin sukkaa ja kuuntelisin äänikirjaa :)

    VastaaPoista