keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

"Välähdyksenomaisten hetkien muistot vievät melkein kaiken tilan, kun taas vuosien mittaisista ajanjaksoista ei ole jäänyt jälkeäkään." --
 "Minä pelkään, että kadotan muistot kaikkein arvokkaimmasta ajasta koko elämässäni", Veronika sanoi. --
"Minä taas en varmaankaan olisi kestänyt elää ilman muistojani", Astrid sanoi.



Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (2005, suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, Gummerus, 344 s.) on hänen esikoisteoksensa. Pidin paljon Olssonin kirjasta Kaikki hyvä sinussa, joten odotukset olivat korkealla. Toinen syy tarttua tähän kirjaan juuri nyt on se, että kirjan dramatisointi nousee marraskuussa lavalle Oulun kaupunginteatterissa

Kirjassa päähenkilöinä on kaksi naista, Astrid ja Veronika. Iäkäs Astrid tunnetaan pienessä ruotsalaiskylässä erakkona, jopa noidaksi häntä kutsutaan. Kolmikymppinen Veronika vuokraa kylästä talon kirjoittaakseen uutta kirjaa ja saadakseen etäisyyttä tiettyihin asioihin. Astrid ja Veronika lähentyvät nopeasti ja jakavat menneitä kokemuksiaan ja muistojaan. 

Tommi Kinnunen totesi Twitterissä, ettei hän olisi osannut siirtää kirjoittamaansa Neljäntienristeystä näyttämölle: "Eihän siinä tehdä muuta kuin seisoskellaan ja muistellaan." Samanlaisia haasteita on varmaan ollut, kun Olssonia on muunnettu draamaksi. Kirjan naisten välille viriää hiljalleen yhä kasvava ymmärrys ja luottamus, nimenomaan jaettujen muistojen kautta. Hyvin hankala sanoa, miten sen saa toimimaan näyttämöllä. Marraskuussa se nähdään!

Lukuhaasteessani tämä on noin 35. kirja, "suositun kirjailijan esikoisteos".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti