lauantai 26. syyskuuta 2015

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe


John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe (alkuteos The Fault in Our Stars, 2012, suom. Helene Bützow, 2013, WSOY, 340 s.) kertoo takakannen mukaan "ihan sairaan rakkaustarinan". Päähenkilöt Hazel ja Augustus tutustuvat syöpäsairaiden nuorten tukiryhmässä. Hazel ei haluaisi rakastua Augustukseen, koska hän ei halua olla "kranaatti". Tällä hän tarkoittaa sitä, että jos joku rakastuu häneen, tämä joutuu kärsimään hänen kuolemansa jälkeen. Hazelin sairaus on siis parantumaton, vaikka sen eteneminen onkin väliaikaisesti pysäytetty lääkkeillä.

Augustus ja Hazel kuitenkin rakastuvat. Heitä yhdistää moni asia, kuten kirjat, ja heidän sanailunsa on virkistävää. Muutenkin kirja on rankasta aiheestaan huolimatta viihdyttävästi kirjoitettu. Kirjan juoni kantaa hyvin, ja itseäni jotkin asiat yllättivät, koska en ollut lukenut arvioita kirjasta liian tarkkaan enkä ole elokuvaakaan nähnyt. 

En yhtään ihmettele kirjan saamaa suosiota. Vaikka kirja olisikin nuortenosastolta, se voi antaa paljon aikuisellekin. Sairautta ja siihen liittyviä tuntoja ei kaunistella. Augustus ja Hazel ovat myös aidonoloisia nuoria, eivät tekopyhiä "taistelijoita". Hazel joutuu kulkemaan happisäiliön ja -viiksien kanssa, Augustuksella puolestaan on proteesi, mutta nuoret itse tekevät puutteistaan rankkaakin pilaa. Voisi kuvitella, että jos olisi itse vakavasti sairas nuori, kirja voisi olla hyvällä tavalla rohkaiseva.

Toki kirjassa on pari yliampuvaa kohtaa, joista huomaa, että se on amerikkalainen. Hazel ja Augustus matkaavat Amsterdamiin tapaamaan Hazelin suosikkikirjan kirjoittajaa. He vierailevat Anne Frankin museossa, jossa he suutelevat, ja ympärillä olevat ihmiset alkavat taputtaa suudelmalle. Taputtaa.

Yritän väkisin saada tämänkin kirjan mukaan lukuhaasteeseeni, joten se menee kohtaan "kirja, joka on joutunut sensuurin kohteeksi". Kirja nimittäin on kielletty joissakin yhdysvaltalaisissa middle schooleissa sen seksuaalisuuden kuvausten ja muuten sopimattoman sisällön vuoksi.

Seuraamissani blogeissa tämän ovat lukeneet ainakin Hemulin kirjahyllyn Henna, joka koki kirjan rankkana, ja Lukutoukan kulttuuriblogin Krista, joka ihastui kirjaan. Voisin minäkin lukea lisää Greeniä. Haaveilen aina ajoittain lukevani jotain englanniksi pitkästä aikaa, ja tässä voisi olla sopivan helppoa luettavaa myös alkukielellä.

Tämä kirja oli myös lukupiirikirjanamme, ja ne, jotka olivat kirjan saaneet luettua, pitivät sitä hyvänä nuortenkirjana. Pari oli turvautunut elokuvaversioon, yksi oli nähnyt sekä elokuvan että lukenut kirjan. Elokuva on kuulemma hämmästyttävän uskollinen kirjalle. Luulen, että jos päädyn itse katsomaan sen, teen sen vasta jonkin ajan kuluttua, jotta muisto kirjasta on ehtinyt jo hiukan haalistua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti