lauantai 26. syyskuuta 2015

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe


John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe (alkuteos The Fault in Our Stars, 2012, suom. Helene Bützow, 2013, WSOY, 340 s.) kertoo takakannen mukaan "ihan sairaan rakkaustarinan". Päähenkilöt Hazel ja Augustus tutustuvat syöpäsairaiden nuorten tukiryhmässä. Hazel ei haluaisi rakastua Augustukseen, koska hän ei halua olla "kranaatti". Tällä hän tarkoittaa sitä, että jos joku rakastuu häneen, tämä joutuu kärsimään hänen kuolemansa jälkeen. Hazelin sairaus on siis parantumaton, vaikka sen eteneminen onkin väliaikaisesti pysäytetty lääkkeillä.

Augustus ja Hazel kuitenkin rakastuvat. Heitä yhdistää moni asia, kuten kirjat, ja heidän sanailunsa on virkistävää. Muutenkin kirja on rankasta aiheestaan huolimatta viihdyttävästi kirjoitettu. Kirjan juoni kantaa hyvin, ja itseäni jotkin asiat yllättivät, koska en ollut lukenut arvioita kirjasta liian tarkkaan enkä ole elokuvaakaan nähnyt. 

En yhtään ihmettele kirjan saamaa suosiota. Vaikka kirja olisikin nuortenosastolta, se voi antaa paljon aikuisellekin. Sairautta ja siihen liittyviä tuntoja ei kaunistella. Augustus ja Hazel ovat myös aidonoloisia nuoria, eivät tekopyhiä "taistelijoita". Hazel joutuu kulkemaan happisäiliön ja -viiksien kanssa, Augustuksella puolestaan on proteesi, mutta nuoret itse tekevät puutteistaan rankkaakin pilaa. Voisi kuvitella, että jos olisi itse vakavasti sairas nuori, kirja voisi olla hyvällä tavalla rohkaiseva.

Toki kirjassa on pari yliampuvaa kohtaa, joista huomaa, että se on amerikkalainen. Hazel ja Augustus matkaavat Amsterdamiin tapaamaan Hazelin suosikkikirjan kirjoittajaa. He vierailevat Anne Frankin museossa, jossa he suutelevat, ja ympärillä olevat ihmiset alkavat taputtaa suudelmalle. Taputtaa.

Yritän väkisin saada tämänkin kirjan mukaan lukuhaasteeseeni, joten se menee kohtaan "kirja, joka on joutunut sensuurin kohteeksi". Kirja nimittäin on kielletty joissakin yhdysvaltalaisissa middle schooleissa sen seksuaalisuuden kuvausten ja muuten sopimattoman sisällön vuoksi.

Seuraamissani blogeissa tämän ovat lukeneet ainakin Hemulin kirjahyllyn Henna, joka koki kirjan rankkana, ja Lukutoukan kulttuuriblogin Krista, joka ihastui kirjaan. Voisin minäkin lukea lisää Greeniä. Haaveilen aina ajoittain lukevani jotain englanniksi pitkästä aikaa, ja tässä voisi olla sopivan helppoa luettavaa myös alkukielellä.

Tämä kirja oli myös lukupiirikirjanamme, ja ne, jotka olivat kirjan saaneet luettua, pitivät sitä hyvänä nuortenkirjana. Pari oli turvautunut elokuvaversioon, yksi oli nähnyt sekä elokuvan että lukenut kirjan. Elokuva on kuulemma hämmästyttävän uskollinen kirjalle. Luulen, että jos päädyn itse katsomaan sen, teen sen vasta jonkin ajan kuluttua, jotta muisto kirjasta on ehtinyt jo hiukan haalistua.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

"Välähdyksenomaisten hetkien muistot vievät melkein kaiken tilan, kun taas vuosien mittaisista ajanjaksoista ei ole jäänyt jälkeäkään." --
 "Minä pelkään, että kadotan muistot kaikkein arvokkaimmasta ajasta koko elämässäni", Veronika sanoi. --
"Minä taas en varmaankaan olisi kestänyt elää ilman muistojani", Astrid sanoi.



Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (2005, suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, Gummerus, 344 s.) on hänen esikoisteoksensa. Pidin paljon Olssonin kirjasta Kaikki hyvä sinussa, joten odotukset olivat korkealla. Toinen syy tarttua tähän kirjaan juuri nyt on se, että kirjan dramatisointi nousee marraskuussa lavalle Oulun kaupunginteatterissa

Kirjassa päähenkilöinä on kaksi naista, Astrid ja Veronika. Iäkäs Astrid tunnetaan pienessä ruotsalaiskylässä erakkona, jopa noidaksi häntä kutsutaan. Kolmikymppinen Veronika vuokraa kylästä talon kirjoittaakseen uutta kirjaa ja saadakseen etäisyyttä tiettyihin asioihin. Astrid ja Veronika lähentyvät nopeasti ja jakavat menneitä kokemuksiaan ja muistojaan. 

Tommi Kinnunen totesi Twitterissä, ettei hän olisi osannut siirtää kirjoittamaansa Neljäntienristeystä näyttämölle: "Eihän siinä tehdä muuta kuin seisoskellaan ja muistellaan." Samanlaisia haasteita on varmaan ollut, kun Olssonia on muunnettu draamaksi. Kirjan naisten välille viriää hiljalleen yhä kasvava ymmärrys ja luottamus, nimenomaan jaettujen muistojen kautta. Hyvin hankala sanoa, miten sen saa toimimaan näyttämöllä. Marraskuussa se nähdään!

Lukuhaasteessani tämä on noin 35. kirja, "suositun kirjailijan esikoisteos".

tiistai 22. syyskuuta 2015

My little pony -sukat



My little pony -sukat 

- koko n. 28
- lankana Gjestal Janne (pinkki 419 ja valkoinen 402), terän raidoissa Novita 7 veljestä raita (sateenkaari, 822)
- ponit tehty silmukoita jälijtellen jämälangoilla
- silmukoita 48
- puikot 3,5, varren sileässä osassa 4




Rainbow dash -sukan kuvio täältä.


Rarity-sukan kuvio täältä, käännetty peilikuvaksi puhelimen BeFunky-applikaatiolla. Silmä pitäisi ehkä tehdä uusiksi, se ei ole hyvä (ei ole ihan ohjeen mukaan tehty, mutta sekään ei näyttänyt hyvältä).

torstai 17. syyskuuta 2015

Kummitussukkia...


...tai mitä lienevät. Piti tehdä sukat kahdelle veljekselle. Ihan perussukkaa en halunnut tehdä, joten tein sitten varteen pienen pätkän kirjoneuletta. Idea on Novitan vanhasta sukkalehdestä, jossa tämä siis on yksi osa pitkää kirjoneulesukkaa. Nelivuotiaani nimesi kuviot kummituksiksi.



Mustapohjaiset sukat
- lankana Gjestal Janne (harmaa ja musta) sekä Novita 7 veljestä sateenkaari
- langanmenekki yht. 114 g 
- koko 41 
- silmukoita varressa 52, kirjoneuleen kohdalla 56 ja sitten taas 52
- puikot 3,5 paitsi kirjoneuleen kohdalla 4.



Harmaankirjavat sukat
- lankana Gjestal Janne (turkoosi 438 ja harmaankirjava 476)
- langanmenekki yht. 102 g
- koko 37
- silmukoita varressa 48, kirjoneuleen kohdalla 52 ja sitten taas 48
- puikot 3,5 paitsi kirjoneuleen kohdalla 4.



keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Alkusyksyn käsitöitä

Syksy ja arki ovat alkaneet. Sekä töihin että opintoihini kuuluu lukemista ja kirjoittamista, joten illalla tartun mieluusti puikkoihin, neulon ja katson hömppäsarjoja. Toki luenkin - laitoin viitisentoista syksyn uutuutta tänään varaukseen kirjastosta. Mutta nyt on esiteltävänä pari käsityötä.  

Ensinnäkin tein toiset kätyrisukat. Muokkasin silmiä vähän, mutten ole silti tuohon yksisilmäiseen tyytyväinen. Se vaatisi ehkä ruskeaa väriä, että silmästä saisi ilmeikkäämmän. 


Langat ovat siis edelleen Gjestal Maijaa.

Tein myös toisen muhvin mummulleni, aiemmin tekemäni varakappaleeksi tai sitten toiseen käsivarteen pujotettavaksi (kuulemma mummu on pitänyt sitä aiemmin tekemääni enemmän käsivarressa kuin että molemmat kädet olisivat siellä sisällä). 
 

Lankana on pääosin Novita Isoveli. Hapsulanka on Schachenmayer Brazilia.