torstai 18. kesäkuuta 2015

Katja Kallio: Säkenöivät hetket

Olen aiemmin lukenut Katja Kallion kaksi ensimmäistä romaania, Kuutamolla ja Sooloilua, sekä kertomuskokoelman Tyypit. Aikomus on ollut lukea myös Kallion uudempia kirjoja. Nappasinkin pokkarialesta mukaan Säkenöivät hetket (alkuteos 2013, pokkari 2014, Otava, 413 s.), joka houkutteli kesäisellä kannellaan. 



"Oliko alistumista, jos muuttui olosuhteiden pakosta toisenlaiseksi kuin oli alun perin ollut?" (S. 11) Näin pohtii aikuisuuden kynnyksellä oleva Elly teoksen alussa. Ellyn elämää kysymys kuvaa hyvin: monet hänen myöhemmätkin vaiheensa kulkevat enemmän olosuhteiden kuin oman tahdon mukaan. Elly on äitinsä kanssa kesälomalla Hangossa vuonna 1914, ja äidin jouduttua sairaalaan Elly vain jää erään kalastajaperheen luo ja avioituu myöhemmin perheen pojan kanssa. 

Äkkiä kirjassa siirrytään vuoteen 1935. Elly on saanut neljä lasta, joista keskeiseksi nousee toiseksi vanhin, Beata. Beata pohtii äidistään (s. 193-194): 
"Hän näki äidin mustikkapiirakan reseptin säilytyspaikkana, ja muidenkin leivonnaisten ja reseptien, ja siivousniksien. Kuin äiti olisi ollut kaappi, yhtaikaa mitä arkisin ja samalla pyhin paikka, jossa säilytetään tietoa elämää ylläpitävistä asioista. Se oli kunnioitettavaa, ja Beata ymmärsi sen arvon. 
Ja sittenkin siinä oli kaikki mitä äiti oli, tai oli koskaan ollut. 
Sellaiseen kohtaloon Beata ei missään tapauksessa alistuisi." 
Beata ei vain suinkaan tiedä äidistään kaikkea. 

Tällaisia "säkenöiviä hetkiä", jolloin näkee itsensä ja elämänsä valinnat uudessa valossa, on sekä Ellyn että Beatan kohdalla. Kallio kuvaa myös äiti-tytärsuhdetta taitavasti kummankin näkökulmasta. Keskeisiä kirjassa ovat myös sisarussuhteet ja ystävyyssuhteet sekä vallankäyttö niissä. 

Pidin tästä kirjasta paljon ja aion ehdottomasti lukea muutkin Kallion kirjat, jotka ovat vielä lukematta. Lukuhaasteessani sijoitan tämän kohtaan "kirja, joka on luettavien kirjojen listan hännillä". 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti