lauantai 23. toukokuuta 2015

Nura Farah: Aavikon tyttäret

Nura Farahin esikoisteos Aavikon tyttäret (Otava, 2014, pokkaripainoksessa 236 sivua) on kirja, johon kannattaa ehdottomasti tarttua, jos ei ole sitä vielä lukenut. Farah on muuttanut Suomeen Somaliasta 13-vuotiaana, ja teos on kustantajan sivun mukaan pitkän työn tulos.

Kirja sijoittuu 1900-luvun puolivälin Somaliaan. Päähenkilö Khadija varttuu lapsesta aikuiseksi paimentolaisyhteisössä. Khadija ryöstetään leiristään, ja hänen on avioiduttava hänet pelastaneen miehen kanssa. Romaani keskittyy muutamaan henkilöön, mutta kuvaa samalla yhteisön arvoja, tapoja, uskomuksia ja perinteitä - niiden noudattamista ja niiden hidasta muuttumista.

Teoksen tyyli herättää kaikki aistit ja maalaa eläviä kuvia lukijan mieleen: "Aamulla Khadija jatkoi matkaa. Taivas oli selkeä ja kotka kaarteli ilmassa. Khadija tunsi itsensä vapaaksi. Hän ei ollut laulanut pitkään aikaan, mutta nyt hänen äänensä oli palannut itsestään. Hän rallatti ja lauloi. Tullessaan joelle Khadija heitti veteen kiviä ja varmisti, ettei vedessä ollut käärmeitä. Hän joi ja tunsi uuden laulun sydämessään. Hän juoksi jalkapohjansa verille."

Vaikka Farahin teos ei ole mikään historiallinen romaani, se sai minut tutkimaan hiukan Somalian historiaa. Somalia on maailman epäonnistunein maa, luonnehditaan Ulkoministeriön sivulla, jossa lainataan Foreign Policy -lehteä. Maassa ei ole ollut virallista hallintoa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Olisi kiinnostavaa, jos Farah kirjoittaisi jatkossa myös nyky-Somaliasta.

Lukuhaasteessani on siis tavoitteena lukea 52 kirjaa tänä vuonna. Ruksin nyt 22. kohdan, ja se on "kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat toiseen maahan".

2 kommenttia:

  1. Se on aina hyvä merkki, jos kirja herättää kiinnostusta siinä määrin, että lähtee tutkimaan maan historiaa. :) Aavikon tyttäret oli kyllä kiinnostava kirja, ja haluan ehdottomasti lukea hänen tuotantoaan jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailusta!

      Puhuimme tästä kirjasta lukupiirissä, johon kuulun. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että kirja oli lukemisen arvoinen, vaikka kieleltään vähän kankea ja osin juoneltaan kliseinen.

      Poista