lauantai 4. huhtikuuta 2015

Tove Jansson: Kesäkirja

Pitäisi ostaa Tove Janssonin Kesäkirja (Sommarboken, 1972, suom. Kristiina Kivivuori) omaksi. Pitäisi lukea sitä aina kun ei saa unta tai aina kun lapsi kysyy vaikeita. 

Lukiossa abivuonna tein esseen Janssonin novellista Keväällä. Muutoin tutustuminen Janssonin ei-Muumi-tuotantoon on jäänyt vähälle ennen tätä. Taidan olla vähän myöhässä tämän ihastukseni kanssa - niin käy usein. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, tässäkin tapauksessa? 

Kesäkirja sijoittuu saarelle, erinäisiin kesiin, ja päähenkilöinä ovat Sophia ja hänen isoäitinsä. Isäkin on paikalla, työhönsä uppoutuneena, joten keskeistä kirjassa on tytön ja isoäidin suhde. Se valottuu hyvin jo ensimmäisessä tarinassa Uintiaamu. 
"Milloin sinä kuolet? Lapsi kysyi.
Hän vastasi: Pian. Mutta sinuun se ei kuulu vähääkään. 
Miksei? Kysyi lapsenlapsi.
Hän ei vastannut, hän meni kalliolle ja jatkoi siitä rotkolle päin.
Tuo on kiellettyä! Huusi Sophia.
Vanhus vastasi halveksivasti: Tiedän. Et sinä enkä minä saa mennä rotkolle, mutta nyt mennään joka tapauksessa, isäsihän nukkuu eikä saa sitä tietää." 

Ohuen teoksen luvut toimisivat itsenäisinä novelleinakin. Esimerkiksi Teltta-nimisessä tarinassa isä on hankkinut teltan, ja sen vuoksi Sophia pyytää isoäitiä muistelemaan tämän nuoruuden partioaikaa. "Merkillistä, isoäiti ajatteli, en osaa enää kuvata, en löydä sanoja, tai ehkä minä en vain ponnista riittävästi. Siitä on niin kauan. Eikä se liity kehenkään. Jos minä en kerro mielihalusta, siitä syntyy jotain mitä ei koskaan tapahtunutkaan, se umpeutuu ja sitten se on hukassa." Sophia yrittää nukkua yksin teltassa, mutta hipsii yön tullen isoäidin luo. Isoäitiä ahdistaa, kun hän ei edes enää muista, millaista teltassa nukkuminen on: "--nyt kaikki ikään kuin liukuu minulta pois enkä minä muista enkä välitä-- Meillä oli ihanaa, ja nyt minä en osaa edes kertoa, millaista se oli!" Tällöin Sophian pelon ja yksinäisyyden kokemus muuttuukin toisenlaiseksi: "Minä kerron sinulle, millaista se on. Kaiken kuulee paljon selvemmin ja teltta on niin pieni. -- Tuntuu siltä että sitä on ihan turvassa."

Tämä suloinen pieni kirja sopii lukuhaasteessani kohtaan "kirja, jonka nimessä on vain yksi sana". 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti