maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies

"Tästä alkoikin sitten varsinainen näytelmä. Sen alkutahdit lyötäisiin parin seuraavan vuorokauden aikana. Rummut ja bassot aloittaisivat, sitten tulisivat jouset, joita seuraisivat puhaltimet. Kolme viikkoa siitä eteenpäin koko orkesteri metelöisi kakofonisesti laulusolistin äänialan vaihdellessa sattumavaraisesti alarekisteristä ylärekisteriin. Puhumattakaan viidestä seuraavasta vuodesta, kun patarumpali jatkaisi yksitoikkoista monotonista jumputustaan kuin kaleeriorjalaivan tahdinlyöjä, vaikka itse kappale oli päättynyt jo ajat sitten." (S. 82)



Kimmo Oksasen teos Kasvonsa menettänyt mies (WSOY, 2015, 269 s.) kertoo hänen sairastumisestaan virus- ja bakteeri-infektioon. Herpes ja stafylokokkibakteerikin voivat olla toisessa tilanteessa helposti hoidettavia, mutta Oksasella ne äityivät henkeä uhkaaviksi. Jäljet näkyvät Oksasen kasvoilla loppuelämän ja ovat vaatineet lukuisia leikkauksia. Kirjassa pohditaan paljon ulkonäön merkitystä - mitä näemme, jos uskallamme katsoa peilin läpi?

Halusin lainata tämän blogitekstin alkuun katkelman, jossa kehossa jylläävää sairautta verrataan orkesteriin. Kuvauksissa riittäisi myös verta, kudosnestettä, rakkuloita, limaa ja paiseita - ei itsetarkoituksellisesti varmaankaan, vaan kuten Oksanen toteaa: "En halua kätkeä vanhoja mustia pimeitä kuvia mieleeni. -- Vain kirjoittamalla tämän mustan taustan aloin nähdä valopisaroita sitä vasten." (S.226) 

Oksanen on ammatiltaan toimittaja. Kirjan rakenne on sujuva: sairauskertomuksesta siirrytään takaumina esimerkiksi Oksasen lapsuuteen, suhteeseen omiin vanhempiin ja toimittajantyöhön. Pidin myös viittauksista Danten Jumalaiseen näytelmään. Kirjassa on yhteiskunnallisia kannanottoja esimerkiksi köyhyyteen, erityisesti romanikerjäläisiin, joista Oksanen on kirjoittanut. Kirja saa ajattelemaan kiitollisuudella suomalaista terveydenhuoltoa - kirjoittaja kertoo maksaneensa sairaala-, lääkäri- ym. maksuja vuosien aikana yhteensä muutamia tuhansia euroja, mutta kirurgi oli arvioinut, että hoidot ovat maksaneet jopa miljoona euroa.

Lukuhaasteessani sijoitan tämän kohtaan "ei-fiktiivinen teos". 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti