tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kari Hotakainen: Kantaja


Tämän vuoden kirjan ja ruusun päivän nimikkoteos on Kari Hotakaisen Kantaja (Kirjakauppaliitto, 2015, 140 s.). Kirjaa oli siis saatavilla vain kolmen päivän ajan kirjakaupoista kaupanpäällisenä, jos osti 15 eurolla kirjoja. Olen aiemmin hankkinut näistä kirjan ja ruusun päivän erikoisteoksista vain Tuomas Kyrön Miniän, jonka lahjoitin silloin kirjastoon luettuani sen. Samoin taidan tehdä tälle kirjalle.

Kantaja-kirjan minäkertoja muistelee alussa kahdenkymmenen vuoden takaista iltaa, jolloin hänen olisi pitänyt olla erilainen, rohkeampi. Sen sijaan hänestä on tullut "kuvittelija ja kehittelijä, jossittelija". Filosofian opinnot eivät johtaneetkaan tutkijaksi tai yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi, vaan kertoja on ajautunut hanttihommasta ja pätkätyöstä toiseen. Lopulta kertoja on päätynyt hautausmaan työntekijäksi ja siinä samalla kantamaan arkkuja hautajaisissa, joissa kantajia ei ole omasta takaa. 

(Sivuhuomautus: miksi edelleen arkut pitää kantaa ja laskea hautaan niin monen ihmisen voimin? Kai siihen voisi jonkin muunkin ratkaisun keksiä? Siis jos ja kun kantajien puute on kasvava ongelma, niin kuin muistelen muualtakin lukeneeni? Toki tuhkaaminen on yksi vaihtoehto, mutta varmaan nykytekniikalla keksittäisiin jokin tapa saada se arkku kuoppaan ilman kuuden ihmisen työpanosta?)

Kertojaakin kuolema mietityttää. Suntio toteaa hyvin: "Ihmiselämän rajallisuuden pohtiminen on tärkeä asia, mutta sille ei kannata uhrata liikaa aikaa, me lähdemme täältä kaikki kuin roskat rappusilta, ja jos emme ajoissa lähde, takaa tulevat astuvat päällemme." Kertoja ei näin pysty ajattelemaan, vaan pohtii vainajia ja heidän elämäänsä unettomuuteen asti. Kenties tämä johtuu siitä, minkä hän itsekin kertoo: hänellä ei ole harrastuksia eikä sosiaalista elämää.

Omaisettomat vainajat vaivaavat kertojan mieltä siinä määrin, että hän alkaa pitää näille pääosin kuvitteellisia muistopuheita yksinään hautaamisen jälkeen. Esimerkiksi kuolleesta vanhustentalon keittäjästä hän lausuu: "Selman mielestä ihminen kuoli joka tapauksessa johonkin, eikä viimeisinä vuosina kannattanut satsata terveyteen vaan iloihin, joihin kuuluivat voin ja kerman ohella mauttomat puheet ja holtiton käytös." Tässä näkyy se, miten Hotakainen yhdistelee vakavaan aiheeseen pieniä huumorin pilkahduksia. Lopussa on myös toivoa siitä, ettei kertoja jää vain sivustakatsojaksi elämässään.

Lukuhaasteessani Kantaja täyttää kohdan "kirja, jonka voi lukea päivässä". Parikymmentä kirjaa jo luettuna tänä vuonna! Tavoitteena siis 52.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti