perjantai 10. huhtikuuta 2015

Albert Espinosa: Pyydä luokse sun

Kävin kirjastossa. Huomioni kiinnittyi tähän pinkkiin kanteen, joten tämä saa nyt olla kirja, jonka olen valinnut kannen perusteella lukuhaasteeseen.


Albert Espinosan Pyydä luokse sun on ilmestynyt alun perin 2011 ja suomennettu 2014 (suomentanut Satu Ekman, kustantaja Bazar). Kirjassa on vain 151 sivua, joten senkin vuoksi uskalsin napata sen pelkän kannen perusteella. Kirjan alussa minäkertojan avovaimo pakkaa tavaransa ja lähtee. Kertoja saa myös puhelun, jossa häntä pyydetään etsimään kadonnut kymmenvuotias poika. Lukujen välillä on takaumia menneisiin tapahtumiin. Kirjan aikarakenne alkaa kuitenkin pian hahmottua, samoin se, että alussa viritellyt draaman kaaret eivät juuri etenekään, vaan tärkeämpää on, miten kertojasta on tullut sellainen kuin hän nyt on. Keskeisiä ovat kaksi miestä, jotka hän tapasi ollessaan kymmenen ja kolmentoista vanha.

Teoksen kertoja on hyvin tietoinen roolistaan ja puhuttelee lukijoita tähän tapaan: "Pidän mielessä, että minun täytyy vielä kertoa teille parisuhdeongelmistani" (s. 55). Tätä joku saattaa pitää häiritsevänä tyyliseikkana. Espinosalta on aiemmin suomennettu teos Keltainen maailma, joka on ilmeisesti jonkinlainen positiivisen ajattelun opas. Tästäkin kirjasta löytyy jonkinlainen positiivinen sanoma.

"En ollut huomannut, että olimme kiivenneet niin korkealle. Elämässä tapahtuu joskus samalla tavalla. Vaikea nousu saa unohtamaan, että menee koko ajan eteenpäin ja ylöspäin." (S. 85)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti