lauantai 14. maaliskuuta 2015

Cormac McCarthy: Tie

Cormac McCarthyn Tie (2006, WSOY, suom. Kaijamari Sivill) on täysin erilainen kirja kuin olen viime aikoina muuten lukenut.


"Sitten he lähtivät kulkemaan pikitietä lyijynkarvaisessa valossa, tarpoivat tuhkassa, kumpikin toisilleen maailma kaikkinensa." (s. 9)

Tie kertoo isästä ja pojasta, jotka ovat elossa, vaikka maailmasta heidän ympärillään on jäljellä lähinnä vain tuhkaa, hylättyjä taloja ja kuivettuneita ruumiita. Isä ja poika matkaavat jalan, vähäisiä tavaroitaan kuljettaen. Toki muitakin eloonjääneitä on, mutta kohtaamiset ovat pelottavia, koska ei voi tietää, ovatko he "niitä hyviä". Enemmistö on "niitä pahoja", kuten isä heitä pojalle luonnehtii. Nämä pahat ovat valmiita tekemään mitä vain selvitäkseen hengissä.

Tie on kerronnaltaan vähäeleinen. Isän ja pojan menneisyydestä ja siitä, minkä tuhon maailma on kohdannut, paljastetaan vain vähän. Tärkeämpää on epätoivon hetkelläkin esiin nouseva vaisto selviytyä ja jatkaa eteenpäin. Isän ja pojan dialogit ovat lyhytsanaisia, mutta paljonpuhuvia. Isän näkökulmaa, ajatuksia ja muistoja kuvataan hyvin. 

McCarthyn nimi on monille tuttu siitä, että elokuvat Menetetty maa ja Kaikki kauniit hevoset perustuvat hänen kirjoihinsa. Myös Tie on filmatisoitu - luulen, että olisi katsomisen arvoinen. 

Lukuhaasteessani tämä kirja täyttää kohdan Pulitzer-palkittu teos. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti