maanantai 9. helmikuuta 2015

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia

Olen joskus aikoinaan poiminut jostakin kirja-arvostelusta muistiin Kate Atkinsonin nimen. Kun sattumalta näin kirjaston "tänään palautetut" -hyllyssä teoksen Kaikkein vähäpätöisin asia (2006, suom. 2011), se tarttui mukaani.



Kirja alkaa kolarista ja pahoinpitelystä, jotka vaikuttavat monen sivullisen ihmisen elämään. Edinburghissa on meneillään teatterifestivaalit, ja ruuhkassa tapahtuu peräänajo. Takimmaisen auton kuski hyökkää edellä ajaneen miehen kimppuun. Kirjailija Martin Canning puuttuu pahoinpitelyyn heittämällä hakkaajaa tietokonelaukullaan. Kolarin sattuu näkemään myös entinen rikospoliisi Jackson Brodie, joka on kaupungissa tyttöystävänsä näytelmän vuoksi. Lähistöllä jonottaa myös Gloria Hatter, joka elää ankeaa luksuselämää rakennusliikehuijarimiehensä rinnalla. 

Myöhemmin Brodie löytää eräältä saarelta ruumiin, ja tätä tapausta alkaa selvittää rikoskomisario Louise Monroe, jonka pojalla on paha tapa varastella kaupoista. Tapahtumavyyhtiin liittyy myös hämäräperäinen siivousfirma Palveluksia. Toki nämä kaikki kietoutuvat kirjan lopussa yhteen, ellei lukija luovuta ennen sitä. 

Kirjan nimi selittyy näin: "Kaikkein vähäpätöisimmät asiat voivat muuttaa koko elämän suunnan" (s. 111). Alkuteoksen nimi on One good turn. Kaikile henkilöille käänteet eivät kylläkään tapahdu parempaan päin, vaan vähäpätöiset asiat saavat aikaan myös pahaa.

Sijoitan tämän teoksen lukuhaasteessani kohtaan "jännitys- tai trilleriromaani", vaikkei tämä kyllä erityisen jännittävä ollut. Esimerkiksi erään luvun lopussa on varsin klassinen cliffhanger-kohta: Gloria on yksin suuren talon kellarissa säätämässä sähkökatkon vuoksi oikuttelevaa hälytysjärjestelmää. Yhtäkkiä hän näkee pimeässä portaikossa jonkun, ja luku loppuu sanoihin: "Luulin, että olet kuollut." Mitä tekee Atkinson? Aivan niin, unohtaa Glorian seuraavan parinkymmenen sivun ajaksi. Tällaisten kohtien vuoksi Kirsin kirjanurkassa oli päädytty siihen, että teos jopa parodioi rikoskirjallisuuden kliseitä. Saattaa toki olla, mutta ei se saa minua pitämään tästä kirjasta yhtään sen enempää. 

Kiinnostavampi voisi olla Atkinsonin uusin teos Elämä elämältä, jota on kehuttu ainakin Lukuneuvojan blogissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti