lauantai 28. helmikuuta 2015

Elina Kilkku: Äideistä paskin


"Nykyäitien paljon puhuttu jatkuva syyllisyydentunne on jotenkin käsittämättömän nurinkurinen juttu. Jos vertaa tilannetta aiempiin sukupolviin, meillähän on kaikki tosi hyvin. On lämpöä, ruokaa ja tavaraa enemmän kuin koskaan, mutta silti me ollaan jatkuvasti huolissamme lapsistamme ja kärvistellään syyllisyyden tuskissa."

Elina Kilkun teos Äideistä paskin (2014) vakavoituu ajoittain näinkin pohdiskelevaksi. Kirja koostuu lyhyistä teksteistä, joissa otetaan kantaa äitiyteen ja vanhemmuuteen, pääosin huumorin keinoin. Kauhukuva, millaiseksi ihminen muuttuu tultuaan äidiksi, tiivistyy tekstissä Yksinhuoltajan ysäripermanentti"En käy enää koskaan yksin vessassa. Vessassa on aina kanssani lapsen lisäksi muitakin lapsia ja koiria, vaikka meillä eikä kellään ystävällänikään ole koiria. Lakkaan heti synnytyslaitoksella uskomasta, että yksin vessassa käyminen on tärkein ihmisoikeutemme. Pyydän kätilönkin mukaan kanssani kakkalle! En minä sitä omaa aikaa enää tarvitse! Lasten ehdoilla tässä mennään!"

Kirja oli ajoittain hauska, välillä itseään toistava. Joka tapauksessa se on terve muistutus siitä, että vanhemmuus saa olla hauskaakin. Kirjan viesti on myös, että neuvoja vanhemmuuteen kannattaa etsiä nettipalstojen ja kasvatusoppaiden sijaan eläviltä ihmisiltä, jollei halua joutua loputtomien vastakkainasettelujen ristituleen. 

Googlaamalla selvisi, että Kilkku on ohjaaja ja näytelmäkirjailija. Monet näistä teksteistä soveltuisivat varmasti myös näyttämöllä esitettäviksi, joko monologina tai episodeista koostuvana näytelmänä. // Edit: Näköjään tätä on jo esitettykin näytelmänä.

Lukuhaasteessani ruksin kohdan hauska kirja. Seuraavaksi lukemista odottaa vakavampi teos. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti