perjantai 20. helmikuuta 2015

Claes Andersson: Pimeän kirkkaus

Aina silloin tällöin ihmettelen, miksen lue runoja? Tähän blogiinkaan en ole kirjoittanut yhdestäkään runokokoelmasta ennen tätä. Luin siis Claes Anderssonin kokoelman Pimeän kirkkaus (Mörkrets klarhet, 2010, suom. Jyrki Kiiskinen). Kirjan runojen aiheet vaihtelevat rakkaudesta yhteiskunnallisiin kannanottoihin.



Vuosi 2015 on kirjan vuosi. Vuoden tarkoituksena on nostaa esiin kirjat ilon ja elämysten lähteenä. Runot ovat minulle nimenomaan elämysten lähde. Pidän runoista, joissa tiivistyy jokin tunne tai ajatus, johon voin samastua. Tässä kokoelmassa oli useampi sellainen. Minussa elävä pieni marttyyri sai terveen muistutuksen tästä runosta, joka alkaa sanoilla On muitakin nautintoja kuin tulla loukatuksi. Minulle selvisi vastikään, että yksittäinenkin runo on kokonaisteos, eli sitä ei voi lainata blogitekstiin kokonaan. Tässä siis otteita ko. runosta.

On muitakin nautintoja kuin tulla loukatuksi
Älä nyt loukkaannu, vaikka sanon sen

Sinut sivuutetaan, sinua väheksytään, sinut 
ymmärretään väärin, nauti siitä! 
Pidä hyvänäsi, ihan kaikessa rauhassa!

-- säkeistö, jossa kehotetaan puristamaan viimeisetkin pisarat katkeruudesta--

Katso ympärille

--säkeistö, jossa kuvataan, mitä kaikkea kaunista ympärillä voi olla--

On yhä ihmisiä jotka välittävät toisistaan
No? Miltä tuntuu? Jo mukavammalta?
Koeta kestää, että voit paremmin
kuin kaltoin kohdeltuna
Ja että on muitakin nautintoja


Lukuhaasteessani sijoitan tämän kohtaan "kirja, jonka nimessä on antonyymi" (piti varmistaa googlaamalla, että antonyymi tarkoittaa vastakohtaa).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti