lauantai 28. helmikuuta 2015

Elina Kilkku: Äideistä paskin


"Nykyäitien paljon puhuttu jatkuva syyllisyydentunne on jotenkin käsittämättömän nurinkurinen juttu. Jos vertaa tilannetta aiempiin sukupolviin, meillähän on kaikki tosi hyvin. On lämpöä, ruokaa ja tavaraa enemmän kuin koskaan, mutta silti me ollaan jatkuvasti huolissamme lapsistamme ja kärvistellään syyllisyyden tuskissa."

Elina Kilkun teos Äideistä paskin (2014) vakavoituu ajoittain näinkin pohdiskelevaksi. Kirja koostuu lyhyistä teksteistä, joissa otetaan kantaa äitiyteen ja vanhemmuuteen, pääosin huumorin keinoin. Kauhukuva, millaiseksi ihminen muuttuu tultuaan äidiksi, tiivistyy tekstissä Yksinhuoltajan ysäripermanentti"En käy enää koskaan yksin vessassa. Vessassa on aina kanssani lapsen lisäksi muitakin lapsia ja koiria, vaikka meillä eikä kellään ystävällänikään ole koiria. Lakkaan heti synnytyslaitoksella uskomasta, että yksin vessassa käyminen on tärkein ihmisoikeutemme. Pyydän kätilönkin mukaan kanssani kakkalle! En minä sitä omaa aikaa enää tarvitse! Lasten ehdoilla tässä mennään!"

Kirja oli ajoittain hauska, välillä itseään toistava. Joka tapauksessa se on terve muistutus siitä, että vanhemmuus saa olla hauskaakin. Kirjan viesti on myös, että neuvoja vanhemmuuteen kannattaa etsiä nettipalstojen ja kasvatusoppaiden sijaan eläviltä ihmisiltä, jollei halua joutua loputtomien vastakkainasettelujen ristituleen. 

Googlaamalla selvisi, että Kilkku on ohjaaja ja näytelmäkirjailija. Monet näistä teksteistä soveltuisivat varmasti myös näyttämöllä esitettäviksi, joko monologina tai episodeista koostuvana näytelmänä. // Edit: Näköjään tätä on jo esitettykin näytelmänä.

Lukuhaasteessani ruksin kohdan hauska kirja. Seuraavaksi lukemista odottaa vakavampi teos. 

torstai 26. helmikuuta 2015

Essi Kummu: Karhun kuolema

Essi Kummun Karhun kuolema (2010) ei ole ihan tavanomainen kirja, ja tätä blogitekstiä on jotenkin vaikea muotoilla tiiviiksi ja kuvailevaksi. Kirja sijoittuu Ruotsin ja Suomen rajaseudulle. Kirjassa kuvataan Matinjussien sukua. Babuska, mumma, on kotoisin Karjalasta. Hänen tyttärensä Fanny ja Stella kasvavat tiiviissä pienessä kyläyhteisössä vähän ulkopuolisina. Erityisesti Stellassa on ominaisuuksia, joita ei ole helppo hyväksyä, mutta samalla hänellä uskotaan olevan parantajanlahjoja, joihin moni turvautuu.


Niin Stella kuin Fannykin kaipaavat pois. Stella hakee yhteyttä luontoon, ja sitä symboloi tarinassa vahvasti mukana oleva karhu. Fanny on jäänyt äitinsä luo asumaan, mutta haaveilee Amerikasta. Kirjan loppu sijoittuu lähelle nykyaikaa, koska siinä mainitaan eurot, mutta kirjan kuvaama maailma on jokseenkin ajaton. 

Kirjassa hämmentävin hahmo on Fannyn poika Alex. Kirjassa kuvataan häntä niin lapsena kuin aikuisena miehenäkin, ja ajoittain ajasta toiseen siirrytään hyvin nopeasti - liki samassa virkkeessä Alex on seitsemänvuotias ja sitten teini-ikäinen. Alex säilyy jollain tavoin koko ajan yksinäisenä pikkupoikana. Hänen kohtalossaan on paljon samaa kuin karhussa. 

Suosittelisin tätä sellaiselle lukijalle, joka hahmottaa monitasoisia ja symbolisia teoksia ja hyväksyy sen, että teoksen maailmassa naisen kotiin voi muuttaa karhu. 

Lukuhaasteessani ajattelin ruksia tällä naiskirjailijan kirjoittama kirja -kohdan, kun ei tämä oikein nyt muihin kohtiin sovi. Sinänsä tuo kohta on hassu: kirjailijan sukupuolella ei ole minulle minkäänlaista merkitystä. Essi Kummulta aion lukea myös uusimman teoksen Lasteni tarina.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Claes Andersson: Pimeän kirkkaus

Aina silloin tällöin ihmettelen, miksen lue runoja? Tähän blogiinkaan en ole kirjoittanut yhdestäkään runokokoelmasta ennen tätä. Luin siis Claes Anderssonin kokoelman Pimeän kirkkaus (Mörkrets klarhet, 2010, suom. Jyrki Kiiskinen). Kirjan runojen aiheet vaihtelevat rakkaudesta yhteiskunnallisiin kannanottoihin.



Vuosi 2015 on kirjan vuosi. Vuoden tarkoituksena on nostaa esiin kirjat ilon ja elämysten lähteenä. Runot ovat minulle nimenomaan elämysten lähde. Pidän runoista, joissa tiivistyy jokin tunne tai ajatus, johon voin samastua. Tässä kokoelmassa oli useampi sellainen. Minussa elävä pieni marttyyri sai terveen muistutuksen tästä runosta, joka alkaa sanoilla On muitakin nautintoja kuin tulla loukatuksi. Minulle selvisi vastikään, että yksittäinenkin runo on kokonaisteos, eli sitä ei voi lainata blogitekstiin kokonaan. Tässä siis otteita ko. runosta.

On muitakin nautintoja kuin tulla loukatuksi
Älä nyt loukkaannu, vaikka sanon sen

Sinut sivuutetaan, sinua väheksytään, sinut 
ymmärretään väärin, nauti siitä! 
Pidä hyvänäsi, ihan kaikessa rauhassa!

-- säkeistö, jossa kehotetaan puristamaan viimeisetkin pisarat katkeruudesta--

Katso ympärille

--säkeistö, jossa kuvataan, mitä kaikkea kaunista ympärillä voi olla--

On yhä ihmisiä jotka välittävät toisistaan
No? Miltä tuntuu? Jo mukavammalta?
Koeta kestää, että voit paremmin
kuin kaltoin kohdeltuna
Ja että on muitakin nautintoja


Lukuhaasteessani sijoitan tämän kohtaan "kirja, jonka nimessä on antonyymi" (piti varmistaa googlaamalla, että antonyymi tarkoittaa vastakohtaa).



keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Sukkaa pukkaa

Tammikuu mennä hurahti lähinnä opiskelijoiden tuotoksia lukiessa, eikä helmikuu näytä juuri erilaiselta. Punakynänpyörittelyn jälkeen en juuri ole ehtinyt tai jaksanut lukea; meneillään on 350-sivuinen romaani, josta olen lukenut vasta kolmasosan. 

Sen sijaan olen tehnyt kahdet sukat. Ensimmäiset menevät tuttavapariskunnan tulevalle vauvalle. Tein ne Teetee Pallas -langasta, jota kului vajaa kerä, ehkä 40 g. Ohje on Novitan syksyn 2012 lehdestä (malli 43, vauvan neulesukat, koko 70/80 cm) ja muistuttaa kovasti aiemmin neulomiani aikuisten ruttuvarsisukkia. Näissä pintaneule jatkuu myös jalkapöydän päällä. 


Toiset sukat ovat Novitan 7 veljestä raita -langasta (väri 834) tehdyt perussukat kokoa 30. Nämä menevät kaveripariskunnan pojalle, jonka leluja ja vauva-ajan vaatteita saimme aikanaan meille. 



maanantai 9. helmikuuta 2015

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia

Olen joskus aikoinaan poiminut jostakin kirja-arvostelusta muistiin Kate Atkinsonin nimen. Kun sattumalta näin kirjaston "tänään palautetut" -hyllyssä teoksen Kaikkein vähäpätöisin asia (2006, suom. 2011), se tarttui mukaani.



Kirja alkaa kolarista ja pahoinpitelystä, jotka vaikuttavat monen sivullisen ihmisen elämään. Edinburghissa on meneillään teatterifestivaalit, ja ruuhkassa tapahtuu peräänajo. Takimmaisen auton kuski hyökkää edellä ajaneen miehen kimppuun. Kirjailija Martin Canning puuttuu pahoinpitelyyn heittämällä hakkaajaa tietokonelaukullaan. Kolarin sattuu näkemään myös entinen rikospoliisi Jackson Brodie, joka on kaupungissa tyttöystävänsä näytelmän vuoksi. Lähistöllä jonottaa myös Gloria Hatter, joka elää ankeaa luksuselämää rakennusliikehuijarimiehensä rinnalla. 

Myöhemmin Brodie löytää eräältä saarelta ruumiin, ja tätä tapausta alkaa selvittää rikoskomisario Louise Monroe, jonka pojalla on paha tapa varastella kaupoista. Tapahtumavyyhtiin liittyy myös hämäräperäinen siivousfirma Palveluksia. Toki nämä kaikki kietoutuvat kirjan lopussa yhteen, ellei lukija luovuta ennen sitä. 

Kirjan nimi selittyy näin: "Kaikkein vähäpätöisimmät asiat voivat muuttaa koko elämän suunnan" (s. 111). Alkuteoksen nimi on One good turn. Kaikile henkilöille käänteet eivät kylläkään tapahdu parempaan päin, vaan vähäpätöiset asiat saavat aikaan myös pahaa.

Sijoitan tämän teoksen lukuhaasteessani kohtaan "jännitys- tai trilleriromaani", vaikkei tämä kyllä erityisen jännittävä ollut. Esimerkiksi erään luvun lopussa on varsin klassinen cliffhanger-kohta: Gloria on yksin suuren talon kellarissa säätämässä sähkökatkon vuoksi oikuttelevaa hälytysjärjestelmää. Yhtäkkiä hän näkee pimeässä portaikossa jonkun, ja luku loppuu sanoihin: "Luulin, että olet kuollut." Mitä tekee Atkinson? Aivan niin, unohtaa Glorian seuraavan parinkymmenen sivun ajaksi. Tällaisten kohtien vuoksi Kirsin kirjanurkassa oli päädytty siihen, että teos jopa parodioi rikoskirjallisuuden kliseitä. Saattaa toki olla, mutta ei se saa minua pitämään tästä kirjasta yhtään sen enempää. 

Kiinnostavampi voisi olla Atkinsonin uusin teos Elämä elämältä, jota on kehuttu ainakin Lukuneuvojan blogissa.