sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Joskus on kirjoja, jotka eivät voi täyttää niitä odotuksia, joita niitä kohtaan on. Kun on lukenut monesta lähteestä kehuja jostain kirjasta, iskee ajatus: entä jos minä en pidäkään tuosta? Jos pidän, pidänkö kuitenkaan oikeasti, vai siksi että siitä kuuluu pitää?  

Tästä syystä suhtaudun nykyään aika kriittisesti myös kirjojen ostamiseen. Ärsyttää, jos hyllyssä napottaa teos, josta ei ole liiemmin pitänyt ja jota ei aio enää lukea uudestaan. Viimeksi muuttaessa hankkiuduin eroon noin kolmestakymmenestä kirjasta enkä ole katunut. 

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (2014) oli joululahjatoiveeni. Aika näyttää, ansaitseeko se pysyvän paikan kirjahyllyssäni. Kirja kertoo yhdestä suvusta noin sadan vuoden aikajaksolta. Ensimmäisenä näkökulmahenkilönä on  kätilö Maria, sitten hänen tyttärensä  Lahja. Seuraavaksi keskitytään Lahjan miniään Kaarinaan, ja viimeiseksi valotetaan Lahjan miehen Onnin tarinaa tarkemmin.

Jokaisen henkilön osuus etenee kronologisesti, mutta tarinat tietysti limittyvät ajallisesti. Niinpä esimerkiksi sodan jälkeistä jälleenrakentamista kuvataan niin Marian, Lahjan kuin Onninkin osuudessa. Tämä rakenneratkaisu hankaloitti ajoittain esimerkiksi sivuhenkilöiksi jäävien Lahjan tytärten, Annan ja Helenan, tarinan seuraamista. Yhdessä osiossa mainittiin, että Helena oli saanut jälleen keskenmenon. Muutama kymmenen sivua myöhemmin hän kertoo olevansa raskaana. Meni hetki ennen kuin ymmärsin, että se sijoittui ajallisesti aiemmaksi.

Vaikka olin lukenut useamman arvion Neljäntienristeyksestä, en silti tiennyt tai ainakaan muistanut, että siinä käsitellään myös homoseksuaalisuutta. Asia avautui kirjassa vähä vähältä, ja tosiaan Onni on keskiössä kirjan lopussa. Tämä aihe jäi siksi kirjasta päällimmäisenä mieleen, ja tavallaan siihen nähden kirjan alku ja Marian näkökulma alkoi tuntua jopa irralliselta. Toisaalta pidin riuskan ja suorapuheisen Marian kuvauksesta oikein paljon, joten en missään nimessä tarkoita, että jättäisin sitä osiota pois. 

Jään joka tapauksessa odottamaan, mitä Tommi Kinnunen jatkossa kirjoittaa. Lukuhaasteessani tämä kirja menee kohtaan "kirja, jonka nimessä on numero". 


Päällyksen kuva Sa-kuva, päällys Martti Ruokonen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti