sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Joskus on kirjoja, jotka eivät voi täyttää niitä odotuksia, joita niitä kohtaan on. Kun on lukenut monesta lähteestä kehuja jostain kirjasta, iskee ajatus: entä jos minä en pidäkään tuosta? Jos pidän, pidänkö kuitenkaan oikeasti, vai siksi että siitä kuuluu pitää?  

Tästä syystä suhtaudun nykyään aika kriittisesti myös kirjojen ostamiseen. Ärsyttää, jos hyllyssä napottaa teos, josta ei ole liiemmin pitänyt ja jota ei aio enää lukea uudestaan. Viimeksi muuttaessa hankkiuduin eroon noin kolmestakymmenestä kirjasta enkä ole katunut. 

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (2014) oli joululahjatoiveeni. Aika näyttää, ansaitseeko se pysyvän paikan kirjahyllyssäni. Kirja kertoo yhdestä suvusta noin sadan vuoden aikajaksolta. Ensimmäisenä näkökulmahenkilönä on  kätilö Maria, sitten hänen tyttärensä  Lahja. Seuraavaksi keskitytään Lahjan miniään Kaarinaan, ja viimeiseksi valotetaan Lahjan miehen Onnin tarinaa tarkemmin.

Jokaisen henkilön osuus etenee kronologisesti, mutta tarinat tietysti limittyvät ajallisesti. Niinpä esimerkiksi sodan jälkeistä jälleenrakentamista kuvataan niin Marian, Lahjan kuin Onninkin osuudessa. Tämä rakenneratkaisu hankaloitti ajoittain esimerkiksi sivuhenkilöiksi jäävien Lahjan tytärten, Annan ja Helenan, tarinan seuraamista. Yhdessä osiossa mainittiin, että Helena oli saanut jälleen keskenmenon. Muutama kymmenen sivua myöhemmin hän kertoo olevansa raskaana. Meni hetki ennen kuin ymmärsin, että se sijoittui ajallisesti aiemmaksi.

Vaikka olin lukenut useamman arvion Neljäntienristeyksestä, en silti tiennyt tai ainakaan muistanut, että siinä käsitellään myös homoseksuaalisuutta. Asia avautui kirjassa vähä vähältä, ja tosiaan Onni on keskiössä kirjan lopussa. Tämä aihe jäi siksi kirjasta päällimmäisenä mieleen, ja tavallaan siihen nähden kirjan alku ja Marian näkökulma alkoi tuntua jopa irralliselta. Toisaalta pidin riuskan ja suorapuheisen Marian kuvauksesta oikein paljon, joten en missään nimessä tarkoita, että jättäisin sitä osiota pois. 

Jään joka tapauksessa odottamaan, mitä Tommi Kinnunen jatkossa kirjoittaa. Lukuhaasteessani tämä kirja menee kohtaan "kirja, jonka nimessä on numero". 


Päällyksen kuva Sa-kuva, päällys Martti Ruokonen. 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Valepalmikkopipo ja tuubihuivi

Joululomalla syntyi tällainen setti Isoveli-langasta. Valepalmikkoa opettelin tekemään, mutta muuten malli on ihan omasta päästä. Huivi on tehty pyöröpuikoilla, ja se jäi kierteelle ihan vahingossa, mutta eipä se käyttöä haittaa. Vähän pidempi huivi olisi voinut olla, jotta sitä voisi käyttää takin päällä.



tiistai 13. tammikuuta 2015

Alice Hoffman: Punainen puutarha

Alice Hoffmanin Punainen puutarha (2011) saa täyttää lukuhaasteestani kohdan novellikokoelma.



Kirjan tarinat alkavat vuodesta 1750, Blackwellin kaupungin perustamisesta. Kaikki novellit sijoittuvat tähän kaupunkiin. Elävimpänä henkilönä kirjasta jäi mieleen juuri urhea uudisraivaajanainen Hallie Brady, jonka periksiantamattomuuden ansiosta pieni seurue selviää talven yli ja asettuu aloilleen joenvarteen. 

Reilun parinsadan vuoden aikana kaupunki kasvaa. Asukasmäärä lisääntyy, mutta eri novelleissa vilahtelevat silti samojen sukujen jäsenet, Kellyt, Partridget ja Mottit. Tarinat ovat aikajärjestyksessä, ja niitä erottaa välillä jopa 40 vuotta. 

Pidin tästä sattumalta valitusta pokkarista aika paljonkin. Pikkukaupungissa tarinat elävät ja muuttuvat. Hallie Bradyn puutarha saa välillä ruohottua vuosikymmeniä, kunnes taas joku uuden sukupolven edustaja raivaa ja kitkee sen ja ihastuu tai kauhistuu kaikkien kasvien kasvaessa punaisina. 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Jonas Jonasson: Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi

Jonas Jonassonin Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi (2009, suom. 2010) saa kunnian olla ensimmäinen tänä vuonna lukemani (aikuisten) kirja.


Kirja on mukaansatempaava ja värikäs. Päähenkilö on ollut mukana kaikissa 1900-luvun suurimmissa historian käännekohdissa, enimmäkseen sattumalta. Mieleen tuli Forrest Gump. Nykyhetkessä mies pakoilee vanhainkodin järjestämiä satavuotisjuhlia ja tulee sekaantuneeksi moninaiseen tapahtumasarjaan.

Jos pitäisi määritellä, mitä on musta huumori, kirjasta löytyisi useampikin sopiva esimerkki. Sinänsä ei ole kovin riemukasta, jos joku kuolee. Mutta jos ruotsalainen pikkurikollinen liukastuu ruotsalaisella maaseudulla norsunkakkaan ja norsu istuu sitten hänet kuoliaaksi, ei lukija voi olla hiukan hymähtämättä.

Lukuhaaste 2015

Otin asiakseni tällaisen lukuhaasteen.


Lista on peräisin Kirkkonummen kirjaston Facebook-sivulta. Liki samanlainen haaste on Helmet-kirjastojen sivulla. Siellä on myös hyviä vinkkejä listalla olevien kirjojen valintaan.