tiistai 9. joulukuuta 2014

Piper Kerman: Orange is the new black - vuosi vankilassa


Piper Kerman kertoo kirjassaan Orange is the new black (2010, suom. 2014), että Yhdysvalloissa on vankeja enemmän kuin missään muussa maailman valtiossa, asukaslukuun suhteutettuna. Näin ei ollut aina: vuonna 1980 vankeja oli puoli miljoonaa, mutta vuonna 2010 jo 2,3 miljoonaa. Kerman itse istui vankilassa kymmenen vuotta vanhan huumerikoksen vuoksi vuoden verran alkaen helmikuusta 2004. Kirja kertoo tästä ajasta, ja sen inspiroimana on tehty Netflix-sarja.

Kerman esittää kirjassaan jokseenkin selvästi, että vankeinhoito on pääpiirteissään täysin tarkoituksetonta.  "Mitä järkeä on lukita ihmisiä vuosikausiksi yhteiskunnan ulkopuolelle, kun tämä kaikki tuntuu merkitsevän niin hirveän vähän jopa heidän avaimia piteleville vartijoilleen? Miten vanki voi ymmärtää, mitä merkitystä hänen rangaistuksellaan on yhtään kenellekään, kun se hoidetaan niin ohimennen ja välinpitämättömästi?"

Tällä Kerman tarkoittaa sitä, että vangeilla on vankilasta vapautuessaan useimmiten edessään samat ja pahemmat ongelmat kuin ne, joiden vuoksi he alun perin vankilaan joutuivat. Kuntouttavaa toimintaa tai koulutusmahdollisuuksia on vankilassa olemattomasti. Pelkät kovat rangaistukset eivät kanna hedelmää, vaan opettavat vangit keskittymään vain vankilaelämästä selviytymiseen. Siihen keskittyy Piperkin, mutta sillä erotuksella, että toisin kuin suurimmalla osalla vangeista, hänellä on vankilan ulkopuolella odottamassa kihlattu, perhe, ystäviä ja työpaikka.

Juonipaljastus: toisin kuin tv-sarjassa, kirjassa Piper ei tappele, ei joudu eristykseen, ei harrasta seksiä vankilassa eikä tee paljon mitään muutakaan. Paitsi juustokakkua. Siihen annetaan jopa resepti.

Kirja on siis huomattavasti yhteiskunnallisempi ja sisältää vähemmän tapahtumia kuin tv-sarja. Netflixin sarjasta nähdään vielä ainakin kolmas kausi, jossa tuskin on enää paljon mitään tosipohjaista, ainakaan Kermanin kirjaan pohjautuvaa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti