sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa


Lukupiirissämme oli ajatuksena lukea venäläistä nykykirjallisuutta, ja joku ehdotti Ljudmila Ulitskajaa. Päädyimme teokseen Medeia ja hänen lapsensa. Se on julkaistu alun perin 1996, mutta suomennettu vasta 2012. Ei siis ihan nykykirjallisuutta kuitenkaan. Lisäksi kirja sijoittuu pääosin menneeseen aikaan.

Olen lukenut venäläisestä kirjallisuudesta vain niitä pakollisia Tolstoita, Dostojevskia ja Tšehovia. Yleisajatus on, että venäläisissä kirjoissa on paljon henkilöitä ja monimutkaisia ihmissuhteita - niin tässäkin kirjassa. Kirja kertoo lapsettomasta Medeiasta, jonka elämää värittävät sisarusten lasten ja lastenlasten vierailut. Sukua riittää, ja kirja liikkuu ajasta toiseen monenkymmenen vuoden jatkumolla. Välillä saatetaan kertoa kymmenen sivua naapurin kesävieraan menneisyydestä. En tiedä, olisiko henkilöistä pysynyt paremmin kartalla, jos ei olisi välillä keskeyttänyt lukemista ainakin viikoksi.

Kirjassa kiehtoivat kuvaukset ja hauskasti luonnehditut henkilöt, mutta henkilömäärä uuvutti. Ajatus jonkin toisen Ulitskajan kirjan lukemisesta ei silti tunnu mahdottomalta.

Seuraavana lukemista on muuten odottamassa Neljäntienristeys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti