keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Juha Itkonen: Ajo

"Silti tarinat aina kerrotaan niin kuin kertoja muistaisi kaiken."



En pääse yli enkä ympäri siitä, että Juha Itkosen teoksessa Ajo (2014) olisi aineksia kahdeksi kirjaksi.

Kirjassa on minäkertoja, Aino, joka ottaa seitsenvuotiaan poikansa mukaan ja lähtee road tripille, sulkee puhelimensa ja jättää kaikki läheisensä epätietoisuuteen. Tämä osa kirjasta sijoittuu nykyaikaan iPadeineen jne.

Samalla keritään auki Onnin ja Heljän perheen tarinaa, joka alkaa vuodesta 1965. Tämän tarinan taustalla on Itkosen omassa suvussa tapahtunut traaginen auto-onnettomuus.

Antti Majander kirjoitti Helsingin Sanomien arviossaan: "Ehkä koko oman sukupolven osuuden olisi voinut jättää pois, sillä Ajon ylipolviset heijastumat eivät kasva vallan hätkähdyttäviksi. Olisi syntynyt kirkas mutta kieltämättä epäitkosmaisen kapeamaalinen pienoisromaani, jota ajaa vahva sisäinen pakko."

Itse taas koin Ainon irtioton paljon kiinnostavammaksi kuin Heljän ja Onnin tarinan. Ainoakin ajaa sisäinen pakko, pakko päästä pois, pakko saada tarkastella omaa elämäänsä, itseään ja parisuhdettaan vähän kauempaa. Se vain jää aika pinnalliseksi, kun vähän väliä kerronta katkeaa ja siirrytään Heljään ja Onniin. Turha kai sanoakaan, että toki tarinat liittyvät lopulta yhteen. Mutta Ainon itsensä tarinasta - isättömyys, äitisuhde - olisi ollut kiinnostavaa lukea enemmän. 

Sain teoksen ilmaiskappaleen Otavan koulutuksesta. Sillä ei ole ollut vaikutusta tähän tekstiin. 

tiistai 11. marraskuuta 2014

Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa

"Olin hyväksynyt sen, että kaikki synkät muistot olivat minun. Mutten ollut koskaan tajunnut, että kauniitkin muistot olivat minun. Minulla oli oikeus niihin. Minulla oli oikeus helliä niitä riippumatta siitä, mitä tapahtui ennen ja jälkeen. Minulla oli oikeus onneeni siinä missä suruunikin."

Tässä lainauksessa tiivistyy kaikki, mitä haluan kirjoittaa Linda Olssonin kirjasta Kaikki hyvä sinussa (2011, suom. 2012). Kirjan päähenkilö tekee siinä matkaa muistoihinsa, sukupolvien mittaiseen hylkäämisten ketjuun. 

Marion elää Uudessa-Seelannissa, ulkopuolisena, vieraana, muualta tulleena, vaikka on asunut siellä jo vuosia. Hän tutustuu pieneen poikaan, Ikaan, joka on myös lähestulkoon hylätty. Marion saa hiljalleen Ikan luottamuksen ja pyrkii tekemään parhaansa tämän hyväksi. Samalla hän käy läpi omia lapsuuskokemuksiaan ja menneisyyttään. 

Olssonia voisi tämän kirjan perusteella lukea enemmänkin. 


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Salama McQueen -sukat lahjaksi

Autosukat nelivuotiaalle, koko n. 29 

Lanka: Sukkaan 7 veljestä pinkki (553) ja harmaa (043) sekä kuvioon punainen (549), keltainen (268), musta (099), valkoinen (011) ja joku sininen suttura lankalaatikosta (varmaan ihan hyvät silmät tulisi mustalla ja valkoisellakin)
Puikot: 3 1/2 ja 4 (minulla on tiukka käsiala, jollekin muulle sopiva voisi olla 3 ja 3 1/2)

Kuvio on tehty jälkikäteen silmukoita jäljitellen, ja ruutupiirros on otettu Ravelrysta. Oranssin korvasin punaisella.

Ohje:
1) Luo ohuemmille puikoille pinkillä langalla 48 silmukkaa ja kudo joustinneuletta 2 o, 2 n noin kymmenen kerrosta.
2) Vaihda työhön paksummat puikot ja harmaa lanka. Älä katkaise pinkkiä lankaa, jos haluat vielä tehdä raidan sillä. Neulo 3 kerrosta harmaata ja 3 kerrosta pinkkiä. Nyt voit katkaista pinkin langan. Neulo harmaalla vielä 20 kerrosta tai kuinka pitkän varresta haluatkaan. (Myöhemmin lisättävän kuvion korkeus on 16 kerrosta.) Ota sitten taas pinkki lanka mukaan työhön ja neulo 3 kerrosta pinkkiä ja kolme kerrosta harmaata. Viimeisellä harmaalla kerroksella neulo joka puikon keskellä 2 o yhteen (työhön jää 44 s).
3) Vaihda työhön ohuemmat puikot ja neulo taas joustinneuletta noin 10 kerrosta.
4) Tee kantapää. Itse tein vahvistetun kantapään, jossa oli keskellä 10 s ja reunoilla 6 s. Kantapääohjeita löytyy esim. Ullaneuleesta.
5) Jatka poimimalla harmaalla langalla kantalapun reunasta esim. 10 silmukkaa tai mitä siinä nyt sitten onkaan. Neulo 3 kerrosta harmaalla ja 3 kerrosta pinkillä. Tee samalla kiilakavennuksia esim. joka toinen kerros, kunnes joka puikolla on taas 11 silmukkaa.
6) Tässä sukassa näyttäisi olevan harmaita kerroksia 24, sitten 3 kerrosta pinkkiä ja kolme kerrosta harmaata. Sukan teräosan pituus ennen kavennuksia on 15 cm. (Ks. Novitan kokotaulukko)
7) Sukan kärkiosa on tehty pinkillä langalla. Kärkikavennukset on tehty siten kuin olen oppinut ne tekemään, esim. Ullaneuleesta löytyy siihenkin erilaisia ohjeita. Olen kaventanut joka toisella kerroksella siihen asti, että puikoilla on 5 s. Sitten olen kaventanut joka kerroksella. Kun jäljellä on 8 s, katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi.

Salama McQueen on siis tehty sukkaan jälkikäteen silmukoita jäljitellen. Kuvion korkeus on 16 kerrosta ja leveys 25 silmukkaa. Tässä vielä ruutupiirros molemmin päin, kun toiseen sukkaanhan se olisi loogista olla toisin päin. Silmukoiden jäljentäminen on vieläpä Kodin Kuvalehden mielestä helppoa; omasta mielestäni hankalaa ja aikaavievää, kun pitää päätellä viiden erivärisen langan päätkin jollain tavoin.