sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Salla Simukka: Punainen kuin veri


Olin kesällä koulutuksessa, jossa Siri Kolu ja Salla Simukka keskustelivat nuorten aikuisten kirjallisuudesta (young adult fiction). Lajityypistä on puhuttu ulkomailla jo vuosia, ja nyt se näkyy entistä enemmän Suomessakin. Esimerkiksi kirjastossa, josta lainasin Simukan Lumikki-trilogian avausosan, oli ihan nimetty hylly nuorten aikuisten kirjallisuudelle.

Punainen kuin veri on ilmestynyt vuonna 2013 ja saanut heti kaksi jatko-osaa, joiden nimet ovat luonnollisestikin samaisesta Lumikki-sadusta. Muistan lukeneeni Simukan kirjoista ensimmäisen lehtijutun ennen kuin yhtään osaa oli edes ilmestynyt, eli jotakin erityistä - tai erityisen hyvin markkinoitua - tässä trilogiassa on. Valitsimme tämän kirjan myös lukupiirikirjaksemme sen saaman suosion ja huomion vuoksi.

Teoksen päähenkilö Lumikki Andersson käy ilmaisutaidon lukiota (kirjassa muuten on kirjoitettu useimmiten ilmaisutaidonlukio yhteen) ja yrittää pysytellä etäällä opiskelukavereistaan. Lumikki luokittelee ihmisiä mielessään ja analysoi heitä hyvinkin tarkasti, eikä koe kuuluvansa mihinkään ryhmään. "Hän oli vieraan palapelin pala, jolle ei ollut omaa paikkaa, mutta joka saattoi yllättäen sopia melkein mihin paikkaan tahansa."

Lumikki joutuu kuitenkin sekaantumaan opiskelijatovereidensa asioihin, sillä hän törmää koulun pimiössä verisiin seteleihin. Kirjan juoni laajenee sivuamaan kansainvälistä huumebisnestä. Samalla käsitellään Lumikin taustaa koulukiusattuna. Minua jäi kirjassa ärsyttämään se, miten Lumikki oli lopulta selvinnyt kiusaajistaan. Ratkaisu tuntuu yksioikoiselta, niin kuin moni muukin asia kirjassa, ja siksi pitäisin tätä kuitenkin nimenomaan nuortenkirjana. Minulle kirjalla ei ollut kauheasti annettavaa.

Lopussa jätetään sopivasti auki joitakin lankoja siihen suuntaan, mitä Lumikista ja hänen perheestään voitaisiin seuraavissa kirjoissa kertoa. En tiedä, tulenko jatko-osiin itse tarttumaan.

Edit. 14-15-vuotiaana olisin varmasti pitänyt tästä kirjasta todella paljon. Nuorille tätä voi siis suositella. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti