sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ari Väntänen: Kaikki yhdestä pahasta


Olen viettänyt viime päivät varsinaisella nostalgiatripillä. Apulanta-yhtyeestä kertova Ari Väntäsen kirjoittama Kaikki yhdestä pahasta (Like, 2014) on johdattanut minut niin vuosina 1996-2001 kokoamani Apulanta-leikekirjan kuin senaikaisten päiväkirjojenikin pariin.

Apulannasta on ilmestynyt kirja aiemminkin, vuonna 1998. Silloin, 16-vuotiaana, kirjoitin siitä päiväkirjaani näin:
"Ostin Apulannasta kertovan kirjan, Pasi Kostiaisen kirjoittaman Maalin alta. (Sehän on siitä Liikaa-biisistä, "mä kyllä tiedän, mitä maalin alta paljastuu, toisinaan kun, peilipinta naarmuuntuu.") Luin sen kirjan tultuani [keikalta] kotiin puoli yhden maissa. Ei siinä mitään ihmeempää ollu. Vitutusta. Hajoamisuhkaa. Keskinäisiä riitoja. Tuukka on eri mieltä kaikesta, politiikasta, raha-asioista ym. Sen mielestä koko Apulanta on pelkkä liikeyritys. Silti se on mun mielestä cool jäbä. Se kirja oli kuitenkin sen viidenkympin arvoinen."

Kuusitoista vuotta myöhemmin kirjoitettu uusi historiikki on kolme kertaa paksumpi ja kattaa koko Apulannan tähänastisen uran. Se lähtee liikkeelle jäsenten historiasta ja kertoo jokseenkin pikkutarkasti kaikki treenit ja kokoopanoyritykset ennen bändin varsinaista muodostumista. Ääneen pääsevät kaikki Apulannassa joskus soittaneet. Kirja päättyy Sami "Parta-Sami" Lehtisen lähtöön bändistä toukokuussa 2014. Apulanta on jälleen jonkinlaisessa taitekohdassa. Tänä syksynä ilmestyy kokoelma, jossa on lisänä uudelleen äänitetty versio Attack of the A. L. people -levystä. Lisäksi Toni tulee näkymään Vain elämää -ohjelmassa. Sipe onkin kutsunut tätä syksyä "supersyksyksi". "Nyt tuntuu siltä, että Apulanta on syntynyt uudestaan."

Väntänen on työstänyt kirjaa reilun kahden vuoden ajan, keväästä 2012 kesään 2014. Haastateltuja on lukuisia. Kirjassa muuten kerrotaan, kuinka bändin jäsenillä on ollut usein tapana keksiä juttuja lehtihaastatteluihin. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi hämärissä olosuhteissa kuollut basisti Timppa tai monet naisjutut. Se saa tietysti miettimään, onko nyt tehtyä kirjaa varten väritetty tai keksitty juttuja. Mutta onko sillä loppujen lopuksi väliä? Eivätkö rockyhtyeet elä juuri tarinoista? Itse en ainakaan ottanut kaikkia Apulannan haastatteluissaan sanomia asioita tosissani silloin teininäkään.

Niin, ja kuusitoistavuotiasta itseäni mukaillen, Apulannan jäsenet ovat minusta edelleen "cooleja jäbiä". Arvostan Tonin ja Sipen uraa suuresti. Molemmat puhuvat kirjassa varsin avoimesti monista asioista: Toni paniikkihäiriöstään ja Sipe esimerkiksi julkisuuden vaikutuksesta parisuhteisiin. Jos Kostiaisen kirja oli sen viidenkymmenen markan arvoinen, niin kyllä tämä on 34,90 euron arvoinen teos.

1 kommentti:

  1. Ari Väntänen on koonnut kirjan saamia ruusuja ja risuja tänne: http://arivantanen.com/2014/12/10/apis-opuksesta-toinen-painos-tassa-ruusut-risut/

    VastaaPoista