lauantai 9. elokuuta 2014

Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä



Jeanette Wintersonin Ei appelsiini ole ainoa hedelmä on hänen omaelämäkerrallinen esikoisteoksensa, joka ilmestyi vuonna 1985, mutta on suomennettu vasta 2007 (Bazar). Kirjan sanotaan kertovan nuoren tytön ensirakkaudesta ja seksuaalisesta heräämisestä sekä uskonyhteisön suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien suhteeseen. Kyllä kirja näistä aiheista toki kertookin, mutta hyvin toteavalla tyylillä. Lisäksi kirjassa on sisäkertomuksia, pieniä tarinoita, joiden tarkoitus jäi ainakin minulle lukijana hiukan hämäräksi.

Vaikka kirjassa on minäkertoja, hänen tunteensa ja ajatuksensa kuvataan usein aika lyhyesti. Esimerkiksi kun hänelle selviää, että hänet on adoptoitu, kertoja juoksee kaupungin laidalle kukkulalle ja karjuu siellä: "Mikset sinä kertonut?" Sen jälkeen tilanne kuitataan näin: "Kun tulin lopulta kotiin, äiti katsoi televisiota. Hän ei puhunut koskaan siitä mitä oli tapahtunut, enkä minä liioin." Asiaan ei sittemmin enää kirjassa palata. Arvelisi, että tapahtuma aiheuttaisi kertojalle jonkinlaisen identiteettikriisin (samoin kuin aika moni muukin asia kertojan elämässä). Näihin kriisin paikkoihin tai aiheisiin ei kuitenkaan juuri pysähdytä. Suhde äitiinkin on yhtäkkiä kirjan lopussa ihan erilainen: välillä äiti kielsi tyttärensä, mutta lopussa on kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Pitäisi varmaankin lukea jokin toinen Wintersonin teos, jotta tietäisi, miksi hän on ilmeisen arvostettu kirjailija. Pidin tässä kirjassa ainoastaan nimestä. Olisi jäänyt kesken, ellen olisi itse ehdottanut tätä lukupiirikirjaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti