lauantai 9. elokuuta 2014

Jeanette Winterson: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä



Jeanette Wintersonin Ei appelsiini ole ainoa hedelmä on hänen omaelämäkerrallinen esikoisteoksensa, joka ilmestyi vuonna 1985, mutta on suomennettu vasta 2007 (Bazar). Kirjan sanotaan kertovan nuoren tytön ensirakkaudesta ja seksuaalisesta heräämisestä sekä uskonyhteisön suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien suhteeseen. Kyllä kirja näistä aiheista toki kertookin, mutta hyvin toteavalla tyylillä. Lisäksi kirjassa on sisäkertomuksia, pieniä tarinoita, joiden tarkoitus jäi ainakin minulle lukijana hiukan hämäräksi.

Vaikka kirjassa on minäkertoja, hänen tunteensa ja ajatuksensa kuvataan usein aika lyhyesti. Esimerkiksi kun hänelle selviää, että hänet on adoptoitu, kertoja juoksee kaupungin laidalle kukkulalle ja karjuu siellä: "Mikset sinä kertonut?" Sen jälkeen tilanne kuitataan näin: "Kun tulin lopulta kotiin, äiti katsoi televisiota. Hän ei puhunut koskaan siitä mitä oli tapahtunut, enkä minä liioin." Asiaan ei sittemmin enää kirjassa palata. Arvelisi, että tapahtuma aiheuttaisi kertojalle jonkinlaisen identiteettikriisin (samoin kuin aika moni muukin asia kertojan elämässä). Näihin kriisin paikkoihin tai aiheisiin ei kuitenkaan juuri pysähdytä. Suhde äitiinkin on yhtäkkiä kirjan lopussa ihan erilainen: välillä äiti kielsi tyttärensä, mutta lopussa on kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Pitäisi varmaankin lukea jokin toinen Wintersonin teos, jotta tietäisi, miksi hän on ilmeisen arvostettu kirjailija. Pidin tässä kirjassa ainoastaan nimestä. Olisi jäänyt kesken, ellen olisi itse ehdottanut tätä lukupiirikirjaksi.

Natasa Dragnic: Kanssasi aina



Nataša Dragnićin esikoiskirja Kanssasi aina (2012, suom. Tiina Hakala) kertoo Lukan ja Doran rakkaustarinan. He tutustuvat jo päiväkoti-ikäisinä, ja heillä tuntuu olevan heti ainutlaatuinen yhteys toisiinsa. Elämä kuitenkin vie heidät erilleen ja taas yhteen, erilleen ja yhteen. Aina heidän tavatessaan suhteen jatkumiselle on jokin este. Silti "millä hetkellä tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Kaikki on mahdollista. Millä tahansa henkäyksellä kaikki voi muuttua." Dora ja Luka etsiytyvät toistensa luo, eroavat, yrittävät unohtaa, eivät pysty. Kuulostaa kliseiseltä ja toisteiselta, mutta kirjassa oli kuitenkin jonkinlaista vetovoimaa. (Kuva on napattu Savon Sanomien arvostelusta).

lauantai 2. elokuuta 2014

Osaan minä vielä neuloakin...

Tuli pitkä tauko käsitöihin, mutta tässä ovat sukat, joita aloin tehdä jo viime marraskuussa:

Suurin huoli oli, etteivät ne pysy vastaanottajan jalassa, mutta onneksi se osoittautui turhaksi.


Lankana on Novitan 7 veljestä ja 7 veljestä raita. Sukkien koko on n. 32. Kirjoneulekuvion käyttöön olen kysynyt luvan Facebook-kaveriltani, jonka tekemässä sukassa sen näin. Hiukan karsitumman version kuviosta tosin tein. Muuten sukka on ihan perussukka. Kirjoneuleen kohdalla käytin puoli numeroa isompia puikkoja, muuten se kiristi ihan hirveästi. 

Näitä pitäisi tehdä nyt vielä toiselle veljekselle samanlaiset. Kirjoneule ei ole sydänystäväni, mutta ehkä sen tekemiseen saa rutiinin kehitettyä, jos ei anna sukkien välille tulla puolen vuoden taukoa.