keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Maija Vilkkumaa: Nainen katolla

"Paskin on se läppä, että ite muka sais päättää, miten oma nimi taipuu. -- Jengi kysyy multa että 'taipuuko sun nimi Pertun vai Perttun, sähän saat kato ite päättää sen.' MITEN NIIN! Miksen saa saman tien ite päättää et se taipuukin 'Perseen'?"

Näin pohtii stand-up-koomikko Linda Perttu Maija Vilkkumaan romaanissa Nainen katolla (2013).  


Lindan lisäksi romaanin näkökulmahenkilöinä ovat äidinkielenopettaja Ville, kotiäiti Silja, jolla lyhytaikainen muusikkomenneisyys, sekä juorutoimittaja Leila Hakkarainen. Romaanissa on joitakin osuvia huomioita nyky-yhteiskunnasta. Nauratti ja vähän ärsyttikin. Silti mietin, onko nykykirjallisuudessa lähes kokonaan kuollut usko siihen, että yksi kertoja ja yksi näkökulma voisi riittää yhteen romaaniin? Toki eri ihmisten suulla voi pohtia vähän erilaisia asioita. Linda on nuori ja useimmiten pinnallinen, Silja on väsynyt perheenäiti ja Villellä on mitä ilmeisimmin liikaa aikaa pohtia kaikkea, mitä mieltä hän on mistäkin ja miksi. 

"'Minun on vaikea kestää nykyaikaa. Tämä aika on minusta kauhea. En osaa päättää, johtuuko se siitä että olen viiltävä nyky-yhteiskunnan kriitikko vai jämähtänyt menneisyyden mies."

"Minä en saa upota samaan pilkkaan ja tyhmyyteen. Se on elintärkeää. Ei ole kummallista että ihmiset ovat tyhmiä, se on helpoin tie. Ja kaikille kätevin."

Luonnollisesti kirjan tarinat risteävät. Siljan mies on pelialan yrittäjä, jonka yrityksestä Lindan pitäisi tehdä kriittinen analyysi underground-lehteen, mutta Linda päätyykin lopulta Harrin kanssa suhteeseen. Silja puolestaan osallistuu Villen luovan kirjoittamisen kurssille ja elättelee romanttisia haaveita tästä. Ja niin edelleen. Kirjan lopetus antaa selityksen teoksen nimelle, mutta siihen en pureudu sen enempää. Kaiken kaikkiaan ei mitenkään huono esikoisteos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti