perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kati Hiekkapelto: Suojattomat


Kati Hiekkapellon toinen teos Suojattomat (Otava, 2014) on jatkoa Kolibrille, mutta toki itsenäinen teos. Eletään kevättä, ja edellisen kirjan tapahtumista on aikaa muutama kuukausi.

Teoksen alussa viritellään monia tapahtumaketjuja: Paperiton maahanmuuttaja metsästää huumeita ja tulee sekaantuneeksi vanhuksen kuolemaan. Teinitytöt löytävät lumisesta metsästä puukon ja verta; joku on tapettu siellä. Kansainvälinen rikollisjengi on rantautumassa Suomeen. Vanhempi konstaapeli Anna Fekete ja hänen työkaverinsa selvittelevät tietysti kaikkia näitä tapauksia.

Miljöö tuntuu nyt tutummalta kuin ensimmäistä kirjaa lukiessa: kirjan Koivuharju on tietysti Oulun Kaijonharju ja Rajapuro on Rajakylä, nimeltä mainittua Ruiskukkatietä myöten. Mietin, eikö joku poliiseista tai kuulusteltavista voisi puhua vähän Oulun murretta, mutta valinta on varmasti tietoinen.

Minua lukijana tuskastutti hiukan se, etten osannut arvata, mitkä kaikki asiat teoksessa lopulta liittyvät toisiinsa ja miten. Teksti on silti kirjoitettu vetävästi, ja lukemista on pakko jatkaa. 

Suojattomia ovat niin paperittomat pakolaiset, yksin asuvat vanhukset kuin vaikkapa Anna Feketekin. Anna miettii kirjassa paljon juuriaan, perhettään, kotiaan. Hänen perheensä lähti aikanaan Jugoslaviasta unkarilaisalueelta. Nyt alue kuuluu Serbiaan, ja Annan äiti on palannut sinne takaisin, mutta olisiko siellä mitään Annalle? Toisaalta onko Suomessakaan? Annan ja hänen työparinsa Eskon henkilökuvat syvenivät kirjassa hyvin, ja sarja saa varmasti jatkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti