tiistai 8. huhtikuuta 2014

Petri Vartiainen: Isäasentoja




"Veera haluaa lisää lapsia, mutta käyttäytyy ajoittain niin ettei vain tarvitsisi hoitaa niitä. Ymmärrän tämän kaiken niin hyvin, että ymmärrän olla hiljaa."

Petri Vartiaisen esikoisteos kertoo kolmikymppisestä miehestä, opettajasta ja isästä (liepeessä kerrotaan, että Vartiainen itse on vuonna 1977 syntynyt äidinkielenopettaja). Mies on ennen kaikkea isä, ja pohtii ja pyörittelee isyyttä eri näkökulmista. Kertoja pohtii esimerkiksi, että jos nainen saa keskenmenon, "äitiä pidetään äitinä, miestä pitää isänä vain hän itse." Pohdin tätä pitkään. Varmasti isän näkökulma ohitetaan tuossa tilanteessa helposti.

Kirjassa on muutenkin hyviä näkökulmia nykymiehen roolista ja vastuun jakautumisesta. Mieheltä odotetaan kaikkea, mutta liian täydellinen ei saa olla, sillä "mistä isää silloin voisi syyttää ja syyllistää?" Silti Vartiaisen kirjan sukupuoliroolit ja asetelmat tuntuvat itselleni osin vierailta - hyvä niin.

Isäasentoja käsittelee useita mieskohtaloita: isiä, iskiä, pappoja, setiä, enoja ja serkkuja. Välillä en pysynyt ihan kärryillä siitä, milloin kirjassa puhutaan tietystä henkilöstä, milloin miehistä yleensä. Joka tapauksessa kirjassa lomittuvat yksityinen ja yleinen taso. Vartiaisen kieli on tiivistä ja persoonallista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti