tiistai 8. huhtikuuta 2014

Petri Vartiainen: Isäasentoja




"Veera haluaa lisää lapsia, mutta käyttäytyy ajoittain niin ettei vain tarvitsisi hoitaa niitä. Ymmärrän tämän kaiken niin hyvin, että ymmärrän olla hiljaa."

Petri Vartiaisen esikoisteos kertoo kolmikymppisestä miehestä, opettajasta ja isästä (liepeessä kerrotaan, että Vartiainen itse on vuonna 1977 syntynyt äidinkielenopettaja). Mies on ennen kaikkea isä, ja pohtii ja pyörittelee isyyttä eri näkökulmista. Kertoja pohtii esimerkiksi, että jos nainen saa keskenmenon, "äitiä pidetään äitinä, miestä pitää isänä vain hän itse." Pohdin tätä pitkään. Varmasti isän näkökulma ohitetaan tuossa tilanteessa helposti.

Kirjassa on muutenkin hyviä näkökulmia nykymiehen roolista ja vastuun jakautumisesta. Mieheltä odotetaan kaikkea, mutta liian täydellinen ei saa olla, sillä "mistä isää silloin voisi syyttää ja syyllistää?" Silti Vartiaisen kirjan sukupuoliroolit ja asetelmat tuntuvat itselleni osin vierailta - hyvä niin.

Isäasentoja käsittelee useita mieskohtaloita: isiä, iskiä, pappoja, setiä, enoja ja serkkuja. Välillä en pysynyt ihan kärryillä siitä, milloin kirjassa puhutaan tietystä henkilöstä, milloin miehistä yleensä. Joka tapauksessa kirjassa lomittuvat yksityinen ja yleinen taso. Vartiaisen kieli on tiivistä ja persoonallista.


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän


Riikka Pulkkisen neljäs romaani Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava, 2014) eroaa paljon hänen aiemmista kirjoistaan. Se on kevyt ja pirskahteleva, helposti luettava kirja. Se onkin muokattu aiemmin ilmestyneestä Kauneus ja terveys -lehden jatkokertomuksesta.

Kirjan minäkertoja Iiris on itsekeskeinen - muttei liian ärsyttävä - ja velloo omissa mieshuolissaan samalla, kun ympärillä oleville ihmisille tapahtuu isoja asioita. Ammatiltaan hän on psykologi, ja työ koulupsykologina tuo kirjaan huumoria. Myös esimerkiksi dialogi siskon miehen kanssa sai nauramaan ääneen. "Olen kyllä tutustunut coituksen mekaniikkaan, voit mennä eteenpäin." Myös ankkakävelyä opettava gynekologi sai pyrskähtelemään. 

Iiris Lempivaaran levoton ja painava  sydän -kirjan yhteydessä on useassa arvostelussa mainittu chick lit -genre. En ole juuri lukenut lajityypin suomalaisia edustajia. Kira Poutasen Rakkautta au lait oli niin huono, että mietin koko ajan, onko se jonkinlainen chick lit -parodia. Ilmeisesti ei, koska se on saanut kaksi jatko-osaakin. 

Pulkkinen puolestaan osaa kirjoittaa ja vaihtaa tyyliä. Pidin Rajasta, sen sijaan Totta tuntui minusta osin keinotekoiselta ja vivahteikas kieli jo väkisin väännetyltä, ja Vieras-kirjan päähenkilössä oli minusta liikaa aineksia yhteen ihmiseen. Tämä kirja on täysin erityyppinen, mutta siinä on sopivasti ajatuksia naiseudesta pureskeltavaksi.

"Ihmettelen, mistä ne tahtomisen monimutkaiset kudelmat oikein syntyvät, ne, jotka ovat minulle tuttuja: kun haluaa mutta ei, kun tahtoo muttei pysty, kun pääsee tavoitteeseen, jonka uskotteli olevan tärkeintä maailmassa, ja haluaakin jo jotain muuta."