lauantai 29. maaliskuuta 2014

940 päivää isäni muistina

Hanna Jensenin teos 940 päivää isäni muistina (Teos, 2013) oli ehdolla Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi. Teos kertoo muistisairaan ihmisen läheisenä olemisesta ja antaa samalla runsaasti tietoa muistisairauksista. 

Jensenin isä sai diagnoosin muistisairaudesta kesällä 2009. Tätä ennenkin oli ollut jo kohtuullisen pitkään asioita, joista epäilykset siitä, onko kaikki kunnossa, olisivat voineet herätä. Jensen kertoo, kuinka avuttomaan tilanteeseen omainen tässä tilanteessa usein jää. Omaisille ei huomata, ehditä tai osata kertoa tarjolla olevista palveluista ja tukimuodoista. 

Jensenin isä olisi joutunut jäämään diagnoosin jälkeen terveyskeskuksen vuodeosastolle ties kuinka pitkäksi aikaa odottamaan kunnalta ryhmäkotipaikkaa, ellei Jensen itse olisi tarttunut toimeen ja hankkinut isälleen asuntoa, jossa oli mahdollisuus tukitoimiin. Näin isä pystyy elämään jonkin aikaa melko aktiivistakin elämää, mutta sairauden edetessä hän passivoituu ja eristäytyy.

Jensen ottaa myös toimittajan ammattitaidolla selvää diagnooseista ja lääkityksistä. Tämä varmasti auttaa käsittelemään hoitoalan ammattilaisilta saatua tietoa, kun tietää jo itsekin, mitä vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja tulevaisuudenkuvia on. 

Järkyttävä Jensenin kirjassa on kohta, jossa isä kotiutetaan uuden sairaalareissun jälkeen asuntoonsa, vaikka hänen kuntonsa on romahtanut niin, ettei hän pysty istumaan, syömään tai juomaan itse. Vasta kun isä kaatuu heti samana yönä, vuodeosastopaikka järjestyy. Tuntuu ristiriitaiselta, että vuodeosastolla makuutetaan ihmisiä, joilla ei ole muuta vaivaa kuin muistisairaus ja jotka tarvitsisivat aktiivista kuntoutusta, mutta sitten taas kun ei enää itse selviä, vuodeosastolle onkin näin vaikea päästä.

Jensenin kirja on tarpeellinen ja hyvin kirjoitettu. Muistisairaudet eivät kosketa minua kovin läheltä, mutta aihe on kuitenkin ajankohtainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti