lauantai 1. helmikuuta 2014

Luettua: Marras


Henkilökohtainen avautuminen: Sentenced oli minulle todella tärkeä bändi erityisesti Frozen-levyn ilmestymisen aikoihin. Sami Lopakka oli siis kyseisen yhtyeen kitaristi. Olen myös Lopakan tavoin "suomen kielen maisteri" (kirjan liepeessä mainittu titteli). Nämä ovat siis taustani, joita vasten peilaan tätä lukukokemusta.

Marras kertoo nimeämättömäksi jäävän bändin Euroopan-kiertueesta. Kertojana on kitaristi Hautamaa (kaikilla muillakin jäsenillä on vastaavat huvitusta herättävän positiiviset nimet, mutta ulkonäkökuvaus vastaa Sentencedin soittajia). Kiertue on alusta loppuun asti piinaava erityisesti Hautamaalle, jota odottaa kotona raskaana oleva vaimo. Matkustaminen on raskasta, välit bändin kesken ovat kireät ja pitäisi olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, puhuakin heille. Hautamaa on helpottunut, kun mukana on valoteknikko, jonka hän tuntee entuudestaan. "Chris oli luonteeltaan puhelias, mutta osasi olla tarvittaessa myös hiljaa. Ja tarvittaessa tarkoitti meidän bändimme kohdalla melkein samaa kuin aina."

Alkoholi auttaa jaksamaan, mutta kuukauden mittainen ryyppyputki ei suju ilman negatiivisia sivuvaikutuksia. Jatkuvasta juomisesta, krapuloista, pelkotiloista ja tappeluista on ajoittain aika raskastakin lukea. Kerrontaa piristävät kohdat, joissa kuvataan ohimennen, muutamilla vaivattomilla virkkeillä, eurooppalaisia pääkaupunkeja ja niiden historiaa.

Kirjaa sävyttää myös vahvasti huumori, makaaberi sellainen. Bändin jäsenet esimerkiksi muistelevat hervottomasti naureskellen kuulemiaan itsemurhatarinoita. Olisin myös voinut ehkä elää ilman Hautamaan kuvausta vesiripulista, mutta toisaalta kohtaus, jossa hän selittää vaivaansa englanniksi farmaseutille, sai nauramaan ääneen junassa. Luultavasti omassa huumorintajussanikin on siis jotain kovin kieroutunutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti