sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Luettua: Nälkäpeli - Matkijanärhi


Nälkäpeli-trilogian päätösosan luettuani olen tyytyväinen, että tartuin tähän kirjasarjaan. Vaikka kyse on nuortenkirjoista, on Collinsin teossarjassa ajattelemisen aihetta aikuisellekin.

Viimeisessä osassa vyöhykkeet ovat avoimessa sodassa pääkaupungin hallintoa vastaan. Katnissilla on taistelussa rooli, jonka täyttäminen ei ole aivan yksinkertaista. Collins ei päästä päähenkilöitään helpolla, vaan kuvaa hyvin taisteluiden aiheuttamia fyysisiä ja henkisiä vaurioita. Tulevaisuuden yhteiskunnan lääketiede on kehittynyttä ja arpia voidaan parantaa, mutta henkiset tuskat ja mielen järkkyminen ovat vaikeampia hoitaa - ja kestää. Niitä käytetään myös sodankäynnin välineenä. Halutessaan lukija voi siis pohtia teoksen äärellä tappamisen oikeutusta ja sodankäynnin etiikkaa - tai sitten keskittyä juonenkäänteisiin ja vaikkapa kolmiodraamaan Katnissin, Peetan ja Galen välillä. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Luettua: Nälkäpeli - Vihan liekit

Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogian toinen osa Vihan liekit on ilmestynyt 2009. 

Toinen osa oli minusta parempi kuin ensimmäinen. Ykkösosa keskittyi toimintaan ja Nälkäpelin käänteisiin, toisessa on enemmän myös Panemin yhteiskunnan ja eri vyöhykkeiden olojen kuvausta. Silti näkökulma on koko ajan Katnissin, koska kirjassa on minäkertoja. Mietin, että toisenlainen kertoja- ja näkökulmaratkaisu voisi antaa lukijalle enemmän - toisaalta taas nuoret lukijat luultavasti pitävät minämuodosta, koska Katnissin tunteisiin voi ehkä siten helpommin samaistua.

Toisen osan loppu on sellainen, ettei kolmatta osaa luonnollisestikaan voi jättää lukematta. Nälkäpeli saadaan jälleen päätökseen, mutta moni kysymys jää avoimeksi. Varmaa on kuitenkin se, että kapina Capitolia vastaan roihuaa laajemmalla kuin Katniss on olettanut.

Viimeisen Nälkäpeli-kirjan eli Matkijanärhen jälkeen lukusuunnitelmissani onkin ihan toisentyyppisiä kirjoja: Sami Lopakan Marras ja Juha Itkosen Hetken hohtava valo. Myös kaksi runokirjaa odottaa tutustumista.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Luettua: Nälkäpeli


Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogian ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2008. Se kertoo tulevaisuuden Amerikasta, Panemista, jossa köyhiltä alueilta valitaan vuosittain osanottajat julmaan tosi-tv-ohjelmaan. Voittaja on viimeisenä hengissä selvinnyt, loput kuolevat nälkään, janoon, luonnonoloihin tai toistensa tappamina.

Päähenkilö Katniss joutuu mukaan tähän Nälkäpeliksi nimettyyn peliin. Hänen kilpakumppanikseen valitaan Peeta Mellark, ja kirjassa on myös jonkinasteista romantiikkaa. 

Collins ei ole mikään Tolkien. Katsoin aiemmin ensimmäisen Nälkäpeli-elokuvan, ja olisin toivonut, että kirja olisi syventänyt elokuvan kuvausta henkilöistä ja heidän taustoistaan, mutta näin ei juuri ole. Toki jotkin asiat ymmärtää kirjasta paremmin, esimerkiksi kilpailijoiden arvonnan. Collinsin vahvuus on kuitenkin toiminnan kuvauksessa, ja kirja on siksi nopealukuinen. Jatko-osatkin aion lukea.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Joululomalukemista


Fredrik Backmanin Mies, joka rakasti järjestystä (En man som heter Ove, 2012) ei ollut sellainen kirja, joka olisi temmannut heti mukaansa. Puolenvälin tienoille asti tuntui, että olen itse asiassa lukenut jo ihan tarpeeksi huumoria vanhoista vihaisista miehistä (tyyliin Mielensäpahoittaja) eikä itsemurhan epäonnistumisessakaan ole mitään kovin hauskaa tai epätavallista (tyyliin Paasilinnan Hurmaava joukkoitsemurha tai Nick Hornbyn A long way down). 

Backmanin kirjan päähenkilö, Ove, on kuitenkin moniulotteisempi hahmo kuin ensin ajattelisi. Kirjaan on myös koottu niin värikäs joukko sivuhenkilöitä, ettei heistä voinut olla pitämättä. 

Kirja nauratti, ärsytti ja vähän itkettikin - juuri sellaista lukemista, mitä tähän hetkeen tarvitsin.