lauantai 21. joulukuuta 2013

Luettua: Älä hikeenny pikkuasioista

"Kun pikkuasiat lannistavat meidät ollessamme ärtyneitä, vihaisia ja helposti harmistuvia, liioitellut reaktiomme paitsi aiheuttavat pettymyksiä, myös todella estävät meitä saamasta mitä haluamme. Emme näe sitä mikä on tärkeää, keskitymme kielteiseen--. Lyhyesti sanottuna elämme kuin elämä olisi yhtä suurta vastoinkäymistä."

Näin sanotaan Richard Carlsonin teoksen Älä hikeenny pikkuasioista (1997) johdannossa. Lainaus osuu ja uppoaa. Jos voittaisin lotossa, keksisin siitäkin varmaan ensimmäisenä jotakin negatiivista sanottavaa. Olkoon uudenvuodenlupaukseni siis, että yrittäisin 
- olla stressaamatta pikkuasioista
- nähdä kaikessa enemmän hyviä puolia
- miettiä aina hetken ennen kuin sanon ääneen kaikki ne huonot ja negatiiviset asiat. 

Kirja koostuu sadasta elämänohjeesta, joiden avulla elämä voisi olla vähemmän stressaavaa. Alkupuolelta mieleen jäi kaksi toisten huomioon ottamiseen liittyvää ohjetta: "Suo kunnia muille" ja "Anna muiden olla useimmiten oikeassa". Ensimmäinen ohje koskee esim. sitä, että kun joku kertoo jonkin jutun, ei yritä kertoa kahta parempaa juttua sen jatkoksi vaan oikeasti kuuntelee toista. Toinen ohje taas käsittelee esimerkiksi sitä, onko useinkaan loppujen lopuksi mitään hyötyä siitä, että osoittaa toisen olevan väärässä jossain asiassa. 

Kirjan "menetelmissä", kuten Carlson niitä kutsuu, korostuu positiivisten tunteiden voima. Pitäisi tietoisesti vahvistaa kiitollisuuden ja rakkauden tunteita eikä velloa pettymyksissä ja vihassa. Tämä on varmasti totta. "Elämä ei ole onnettomuus, ellet itse sitä sellaiseksi tee."

Silti en ole ihan samaa mieltä siitä, että kielteisiä ajatuksia ei saisi lainkaan tutkia ja analysoida. En myöskään ajattele, että ainoa keino saada omaa aikaa olisi herätä neljän aikaan aamulla, muutama tunti ennen muuta perhettä. 

Kaiken maailman elämäntaito-oppaat on helppo leimata hömpäksi ja humpuukiksi. Ajattelen kuitenkin, että tämäkin kirja herätti joitakin ihan hyviä ajatuksia siitä, ettei ihan kaikesta tarvitsisi stressata niin paljon kuin minulla on tapana. Aika monet asiat ovat myös hyvin.

Kirjan kansi on muuten todella ankea, ja siitä henkii, että teos on vuodelta 1997.

1 kommentti:

  1. Hyödyllisen kuuloinen opus kiireiselle ihmiselle! Aina noista jotain voi oppia, ja konsteja voi soveltaa omaan elämään sopivin osin. Ja hauskaa, jos tunnistaa itsensä :) t:Suunu

    VastaaPoista